etusivuotsikko2

 

akvaario

   Isoäitini, 1800-luvulla syntynyt, alkoi jo hänkin vanhemmiten epäilemään että ehkä ei sittenkään ole totta kaikki mikä on präntätty.  Hänen lapsuudessaan ei kansalle  juuri muuta kirjallisuutta annettu kuin uskonnollista, ja  siihen piti uskoa, sanoivatpa omat silmät mitä tahansa.     Mutta tätä ei olisi mummu uskonut!  Nyt tehdään kuvilla ja äänitystekniikalla aivan millaisia tahansa "vaihtoehtoisia totuuksia".  Ja ehkä joku ihan vakavissaan taas miettii, että kunhan tarpeeksi moni uskoo johonkin asiaan, niin onhan se silloin tavallaan totta, eihän uskonasioista sovi kiistellä?

Valokuvia on retusoitu niin kauan kuin kuvia on ollut,  ja totuuden vierestä on puhuttu, sopivasti unohtaen ja  joskus kohautellen olkapäivä  -kun kerran tuollaista puhutaan niin kai siinä jotain perää on. Mutta, vauhti kiihtyy.  Jonkun MV-sivuston  ja muiden tappelunlietsojien  uutistehtailulle ei näköjään enää voida mitään. Se on niin helppoa, ja mediat ovat avoimia...rahalla saa teetettyä ja levitettyä mitä tahansa.

Amerikan presidentinvaaleissa  joutivat äänestäjät ennenäkemättömän  uutisvyörytyksen kohteiksi.  Tarpeeksi paljon,  niin kukaan ei ehdi oikaisemaan kaikkea, eikä lukija välttämättä haluakaan kuulla oikaisuja. Kun valeuutiset sopivat niiden luomaan kokonaismaailmankuvaan, niin siitä pidetään kiinni.

Nyt on videokuvankin manipulointi lähes jokaisen ulottuvilla, tietokoneohjelmat tekevät työn

Perusmateriaaliksi tarvitaan 15 sekunnin Youtube-video kohdehenkilöstä. Mitä pitempi video ja mitä enemmän ilmeitä se sisältää, sen parempi.Väärennökseen tarvitaan myös webbikamera ja toinen henkilö, joka voi olla näyttelijä. Tämä stunttihenkilö sanoo ja tekee sen, mitä kohteen halutaan sanovan ja tekevän.Tietokoneohjelma muodostaa alkuperäisestä videosta 3d-mallin, sovittaa malliin webbikameralla kuvatut näyttelijän ilmeet sekä suun ja silmien liikkeet ja yhdistää sen alkuperäiseen videoon.    Ja ammattilaisen tekemästä ei kadunmies virheitä löydä.  Näin meitä kuljetetaan.

Ennen se oli niin helppoa. Kun sanomalehdet jakaantuivat selvästi työväenlehtiin ja porvarilehtiin, lukija tiesi tasan tarkkaan kumpaan suuntaan  asiaa on liioiteltu ja väritetty, ja kokeneemmat senkin, minkä verran minkäkin lehden jutuissa  painopistettä on siirretty totuudesta tarkoituksen puolelle.   Netissä me olemme   aivan  oman terveen epäluulomme varassa.  Valeuutiset saattavat olla niin  törkeästi valehdeltuja, että ensimmäinen reaktio lukijalla on sensuuntainen että eihän kukaan voisi noi mahdottomasti valehdella, kyllä tuon täytyy totta olla.

Ja parasta  karjaa paimennettavaksi ovat ne hyväuskoiset, jotka  mitään tarkistamatta  haluavat näyttää osaavansa  kopioda kuvan ja jakavat sitä osaamisensa riemunsa yhä uudelleen , seuraaville, jotka taas jakavat parillesadalle seuraavalle...  alkuperäistä liikkeellelaskijaa ei edes löydetä, niin monen nurkan takana hän jo  kyyristelee nauramalla ihmisten hyväuskoisuudelle. 

Mikä siis on tiedonvälityksen tulevaisuus?   Voiko tavallinen kansalainen tehdä mitään? 

 

Jaa... entäs tuo oma kuvani jutun ylälaidassa? Fuskua, myönnän. Mutta puolustaudun sentään sillä ettei sen ole tarkoituskaan todelta näyttää.  En minä siellä kirjaston akvariossa väitä olleeni.  Aidosta kuvasta, tosin, on sekin että peräkkäin kuljettiin, minä ja  yhdessä projektissa apunani olleet vapaaehtoisnuoret eri puolilta eurooppaa,   ja totta on sekin että kirjastossa poikettiin...    no, onko se edes valehtelemista kun suoraan sanoo valehtelevansa?   Onhan kai sentään kuvilla leikkiminen ihan rehellistä puuhaa.  

 

Se muuten olikin toinen tämän päivän asioistani. Tälle sivustolle sitten laitettiin myös valokuvagalleriaosasto -katsotaan nyt millaista käyttöä sille keksitään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjoita kommentti (0 kommenttia)

elamanlanka

 

Ystäväpäiväkorttien laskenta on sosiaalisessa mediassa alkanut.  Jotain sillä kai mitataan.  Ystävien määrästä en usko sen totuutta kertovan.  Eikä tämä ole pelkkää itselohdutusta, vaikken ainoatakaan korttia saanutkaan.  Kas kun en niitä itsekään lähettänyt. En nyt enkä aikaisemmin.   En harrasta myöskään joulukortteja enkä juhannus- tai uuden vuoden kortteja. Enkä syntymäpäiväkortteja.

Minusta ystävyys on aidoimmillaan silloin kun se  ilmenee tavallisessa arjessa, sattumalta kohdattaessa,  verkossa vaikka siten että  pidetään yhteyttä sähköposteilla -ihan asioista puhuen eikä pelkkinä  toivotuksina.

Mutta, ettei nyt minua kovin epäystävällisenä ihmisenä pidettäisi, niin toivotan  sitten  tässä ja tällaista, kaikkea mukavaa kaikille niille jotka ovat viitsineet tämän kirjoituksen lukea. 

Ihan ystävyydeksi minä senkin tulkitsen,  kun ollaan näinkin monen lauseen matkan kiinnostuneita  mitä sanottavaa minulla on.

Kaikkea hyvää, pitäkää yhteyttä ystäviinne -laittakaa vaikka niitä sähköposteja, sekin on osoitus siitä että ainakin puheväleissä ollaan.

 

 

 

Kirjoita kommentti (0 kommenttia)

Huomenna on ystävänpäivä.  Kaukaa historiasta, Ehkä vanhimmasta kerrostumasta mainitsee kaikkitietävä Wikipedia:

Ystävänpäivä on mahdollisesti saanut alkunsa antiikin Rooman Lupercalia-juhlasta, jota vietettiin 15. helmikuuta.] Juhlalla kunnioitettiin Junoa, roomalaista naisten ja avioliiton jumalatarta, sekä Pania, luonnon jumalaa. Nuoret miehet kokoontuivat Palatinus-kukkulalla olevaan luolaan ja uhrasivat vuohia ja koiran. Juhlan jälkeen nuoret miehet kulkivat ympäriinsä vuohennahkoihin pukeutuneina ja läiskivät vastaantulijoita vuohennahkaisilla remmeillä. Sen uskottiin lisäävän hedelmällisyyttä.

Ja kuten kaikki erikoisemmat päivät, on tämänkin merkitys  kirjoitettu uusiksi muutamaan kertaan. Nyt sitten muistetaan ystäviä ja ystävyyttä. Yksinäisimmät toivottavat nettipalstoillaan koko päivän helkkarin kuuseen. Kun ei ole ystäviä, niin ei ole. Eikä se tee muuta kuin kirvelee enemmän jos etsitään vapaaehtoisesti ystäviksi naamioituvia sääliviä apuhenkilöitä  piirtämään kortteja  tuntemattomille yksinäisille. 

Varmuutta minulla ei ole, ehkä en sittenkään ole eläissäni vielä aivan yksinäinen ollut. Aina on joku, jonkinlainen, kosketuspinta muihin ihmisiin, ystäviinkin, ollut olemassa. Vaikka on se lähellä ollut, ovat ne ystävät joskus kovin vähissä olleet. 

Ystävänpäivää en taida viettää. Suunnitteilla on mennä yhden ystävän mökille kaatamaan pari puuta ja pätkimään ne polttopuiksi.  Ihan vaan siksi että sekin nyt sopii tähän henkilökohtaiseen uusavuttomuudentorjuntaohjelmaani.  Että välttäisin täydellisen saamattomuden ja voimattomuuden, jotain pientä kannattaa touhuta -muutakin kuin nämä höpinät netissä tai sen ulkopuolella.

Kun on noita merkkipäiväkin niin paljon. Lieneekö almanakassa montaakaan päivää jolle ei olisi annettu jotain kultuurillista, historiallista, uskonnollista, kaupallista tai tai terveydellistä   erityismerkitystä?  Saishan tässä viettää päiviä -varsinkin jos vielä innostuisi muistamaan  nimipäiviä, syntymäpäiviä, erilaisia vuosipäiviä...  ei ne kesken loppuisi.    Taidan siirtyä niidenkin suhteen minimalistiseen   elämänjärjestykseen. Jätän itselleni vaikka  Vapun ja Uudenvuodenpäivän.  Ehkä myös entisen  Oravan päivän lokakuun puolivälissä, saahan sitä syksylläkin yksi  juhlapäivä olla. Keskikesällä aika kuluu muutenkin,  siihen ei juhlia tarvita. 

lampaita 11

Mutta,hyvää ystävän päivää nyt niille jotka sitä viettävät. Pitää taas käyttää tuota muutaman vuoden vanhaa kuvaa, kun en  viitsi alkaa mitään ystävänpäiväaiheista  kuvaamaan. 

 

Kirjoita kommentti (0 kommenttia)

Sunnuntaiaamua!

Pakkaset  ohi tältä kerralta. Pari astetta, näyttää mittarini ikkunanpielessä.  Hyvä niin. Ei ole pelkoa putkien jäätymisestä ja sähkömittarikin pudotti vauhtiaan. Kyllä tämä minulle sopii.  Yhtäkkiä ajatellen voisi epäillä päälle pukkaavan ilmastonmuutoksen olevan näillä leveysasteilla  edullinen;  kustannukset vähenevät ja satokausi pitenee  niin että maanviljelys voisi muuttua  vallan kannattavaksi,  Öljyn ja sähkön tarve vähenisi ja maantiet pysyisivät kunnossa vähemmällä auraamisella ja routavaurioiden korjaamisella.  Talvipalttootkin voisi tehdä ohuemmista aineista ja villasukkien käyttöikä pitenisi.  

 

No joo, ääri-ilmiöt lisääntyvät, napajäätiköt sulavat , pahimmassa tapauksessa golf-virta muuttaa kulkuaan ja se voi merkitä näille nurkille melkein mitä tahansa. Nykyiset hyvät viljelymaat eri puolilla maailmaa autioituvat ja siitä ei seuraa muuta kuin nälkää.  Entäs eläimet? Nyt ei näissä metsissä ole kesäaikana muuta kiusaa kuin hyttyset ja paikoitellen  jaloissa pyörivät kiukkuiset kyykäärmeet. Mutta, ans olla, pari astetta lisää lämpöä niin johan  tulee etelästä  jos jonkinlaista ötökkää ja hämähäkkiä, jos ei nyt heti krokotiiliä niin pienempiä petoja kumminkin.   Minä kun en silloin tällöin jossain laavulla nukkuessani niin noita susia ja karhujakaan  isompia määriä  kaipaile.  Tuommoiset mukavammat eläimet, kuten rusakko  ja majava,  peurat ja metsäkanat, niitten kanssa tulen paremmin toimeen.

 

Oli hyvä, että edes yrittivät, maailman valtiot, vähän torjua maapallon tuhoamista, ja ilmastonmuutosta ajattelivat  ainakin jarruttaa.  Nyt en tiedä, taisi olla turhaa työtä. Pienestä se oli kiinni. Yksi suuri valtio, maailmanvaltiaana itseään pitävä, kun valitsi presidentikseen miehen joka on samaa mieltä kuin suomalainen virsikirja ihmisen osuudesta maailmanmenoon,  siellähän se kerrotaan että "hän säät ja ilmat säätää, ja aallot tyynnyttää..."  ei usko amerikkalainen että  ihminen mihinkään vaikuttaisi.  Aika toivotonta taitaa olla muun maailman yrittää  jarrutella jos nuo suurvallat tekevät omien lyhytjännitteisten ajatustensa mukaan.

Mutta minkäs niille sitten minäkään mahtaisin,  ei se asia minun miettimisestäni parane.  Ainoa minkä voin taitaa olla tämä että joskus jossain kenenkäänlukemattomassa blogissani  vikisen etten usko sen paremmin Trumppiin kuin virsikirjaankaan.  Mutta enempään en pysty. 

Enkä itse asiassa tätä joutilasta aikaani juuri käytä ilmastonmuutoksen tai muidenkaan maailman asioiden pohtimiseen. Kyllä tämä alkaa jo olemaan enemmän ihan pienten arkipäivän omien asioiden ympärillä pyörimistä.   Kunhan  viitsin mökkini lämmittää ja  ruokaa keitellä sen verran etten ihan kaikilta osin avuttomaksi itseäni päästä.   Tuon pidemmälle ei taitoa riitä niissäkään asioissa; makaronilaatikon silloin tällöin väännän. Ja kun vaihtelua haluan, niin silakkalaatikon.   On tämä vähän yksitoikkoista.    Tässä kuvassa se viimekertainen silakkalaatikko.

silakkalaatikko 004

Kirjoita kommentti (0 kommenttia)

Aamuyöhön  meni tämän sivuston kanssa.  Onhan siitä taas aikaa kun edellisen kerran  sivustoa tein ihan alusta asti. Julkaisujärjestelmän uusi versio on sekin taas hiukan erilainen,  kaikenmaailman asetusten etsiminen ottaa aikansa. 

Palvelintilan C-paneliin on tullut monenmoista lisähärpäkettä, keskustelupalstakomponenttejakin on useampia, kaikkia en ehtinyt edes tutkimaan.

Onhan tässä työtä, mutta jos nyt sitten jo olisi  näissä yhdistyksissä ennakkoluulot verkkotoimintaan häipyneet ja  sen verran  aktiiveja että tämä lähtisi pyörimään, niin  kyllä tässä ihan mielellänikin mukana olen, avustamassa käyntiinlähtöä.  Ja miksei, kai tämä sopii mukaan myös omaan uusavuttomuudentorjuntaani,  onhan tämä jonkinlaista aivovoimistelua.

 

Sivusto rakentuu, Terttu on ahkeroinut, Porin Sairaus- ja Tapaturmainvalidien  tiedotusta on ilmestynyt ihan mukavasti! Elämäntapayhdistys, jolla on myös hyvin merkitsevä rooli sivuston  elämisessä, alkanee myös  suoltamaan  tietoa ja tarinaa sivustolle.  Ja sitähän tässä vähän odottelenkin, että  sieltä tulee toivomuksia minkälaisia lisäkomponentteja  sivustolle tarvittaisiin,  millaista se verkkotoiminta heidän suunnitelmissaan sitten tästedes on.   Niin, jonkinlaista opetus- ja koulutustoimintaa kai  saisi mukana olla.  Nuoremmat ikäluokat tietysti tämmöiosillä sivustoillakin oivat kuin kotonaan, eikä sisällöntuottamisessa ole mitään vaikeuksia, mutta jos ajattelen omaa ikäluokkaani, kuusikymppisiä ja siitä ylöspäin,  ei valmiuksia välttämättä ole.   Niinpä sittten taitaa olla tarpeellista laittaa sivustolle myös koulutsosio, josssa opastetaan  niin artikkelien tekoon kuin  keskustelupalstoihin, chatteihin ja mitä kaikkea tähän sitten laitetaankin.

Ehkäpä sitten alan semmoista suunnittelemaan.

Valokuvaus ja kuvankäsittely on yksi opeteltava alue, sitä tässä yritäön opetella itsekin.

 

Tässä nyt  taas yksi kuva, ihan tästä kotoa.    Tämmöistä  täällä on. Iltahämärässä.

iltakuva 002 kopio

Kirjoita kommentti (0 kommenttia)

Yritetään taas jatkaa.

Sivustolle latasin aamulla chatin.  En ole lainkaan varma tarvitseeko sitä kukaan, mutta onpahan siltä varalta ettei pääse kukaan moittimaan sivutoa sellaisen puuttumisesta.  No, jos sivuto alkaa ihmisiä kiinnostamaan, ja samaan aikaan väkeä on, niin miksei.  Sillähän se käy isommankin porukan keskustelu.

Katsotaan nyt, mitä palikoita  vielä löytäisin. Onhan niitä. Lomakekomponentteja on, Verkkokauppakin saattaisi onnistua, eri harrastuksiin löytyy apuja. Valokuvagalleriaa ja sukututkimuksen ohjelmia voisi ajatella. Ryhmätyöjuttuja, kuten porukalla muokattavia asiakirjoja...hmmm...   no, kunhan nyt alkaa kuulumaan käyttäjiltä mitä kaikkea he haluaisivat tällä sivustolla tehdä, niin yritetään etsiä työkaluja.

Kunhan  nyt vaikka nämä blogitkin jaksetaan ensi alkuun pitää pyörimässä.    Jaa, että mitäs minulle sitten muuta kuuluu kuin tämä  tähän osallistuminen?  Eipä paljon. Pakkanen lauhtuu, sekin sopii minulle. Vähemmällä täällä mökissä pääsee.  Ja  kun  ilmat alkavat keväisemmiltä tuntumaan, niin  pientä retkeilyä luontoon voisi ajatella.  Eilen illalla jo hiukan asiaa mietittiin... ehkäpä voisi tänä talvena kerran jonkun reissun yhteydessä kokeilla pilkkikalastustakin. Viime kerrasta onkin jo vuosia.  Jos vaikka sinne Joutsijärvelle, pohjoipuolen autiotuvalle pariksi päiväksi, siinä jo ehtisi kairaamaan reikiä jäähän ja kokeilemaan. 

Tänään vielä kuitenkin pääasiassa tätä hellan lämmittämistä, pientä puuhastelua ja joutenoloa.

puitahellaan

Kirjoita kommentti (0 kommenttia)

Taas kerran nettisivustoa  puhtaalta pöydältä. Mukana uudessa alussa.  Mikäpä siinä sitten.

Olen kyllä kaikenlaisesta yhdistystoiminasta ja osallistumisesta siirtynyt sivummalle, mutta ehkä tähän joskus jotain voisin kans kirjoitella. Oikeastaan koko ikäni olen jollain tavalla kaikenlaisissa yhteisöissä ollut,  osallistunut, ollut osallisena, toimijanakin,  ja viime keväänä  tuli sitten se tilanne jossa päätin että aika on keskittyä  enemmän kotiasioihin, omaan elämään.  Ottaa rauhallisesti ja uskoa että kyllä ne nuoremmat ja vetreämmät ikäluokat ihan yhtä reippaita kansalaistoimijoiota ovat kuin minäkin  nuorempana.    Sellainen on maailman tapa, jossain vaiheessa on jokaisen kuitenkin hiukan irrottauduttava ja pienennettävä ympyröitään.  Ajattelin niinkin, että kai se on parempi tehdä vapaaehtoisesti, aikanaan,  mieluummin kuin sitten joskus pakon edessä.

Ja tuntuu siltä että näin on hyvä.  Kiireet ovat ohi.  No, tässä nyt kuitenkin sitten taas olen mukana verkkotoimintaa rakentelemassa  -ehkäpä siihen vielä mielenkiintoa riittäisi, saattaisinhan minäkin joskus ja jotain kirjoitella.  Mieluummin sellaisista aiheista joiden parissa  ajatukseni nyt liikkuvat. Mahdollisesti juuri tällaisen keski-ikäisen äijän näkökulmasta  erilaisiin aktiviteetteihin, harrastuksiin... mitä niitä nyt sitten olisi.

Luonto on jotenkin läheinen asia. Ja ehkäpä nyt, kun työnteko alkaa väkisinkin hiukan vähentymään,  ehtisin metsissä enemmänkin kulkemaan. Just siellä pari viikkoa sitten  >Joutsijärven metsissä yövyin -mikäpä siellä on ollessa.  Jonkun valokuvan voisin joskus ottaa, kuvaaminen ja kuvankäsittely on  opettelussa, siitä varmasti riittäisi sanottavaa ja muilta kysyttävää.  Sukututkimusta harrastan edelleen, siitäkin aiheesta minusta saa juttukaverin.  Ja miksei, vanhasta muistista voisin mielipiteitäni yhdistystoiminnasta ja  kansalaisvaikuttamisesta täältä mökkini turvista jotain  keskustelun joukkoon livauttaa -kait minä aina jotain mieltä olen, edelleen, vaikken enää niin ole innokas barrikaadeille lähtemään.

Jollain lailla siis riipun mukana, vaikka näistä verkko-osallistumisistakin vastuun jätän ihan sovinnolla muille, tämän päivän aktiiveille.

Mutta, katsellaan, mielelläni ainakin mukana opettelen tätä hommaa. Jatketaan, ja keskustellaan!

lukuhetki

 

 

Kirjoita kommentti (0 kommenttia)