Tulosta
Kategoria: Heikki Kemppaisen blogi
Osumia: 670

Kysymykselle on sekä henkilökohtainen että yleinen peruste siinä, muistammeko pitää itsestämme ja lähipiiristämme huolta? Me nimittäin saatamme yli-innostua ja kerätä itsellemme sekä sälyttää kuormaa toisillemme yli voimavarojen. Vapaaehtoistoimijoilla ei ole työsuojeluorganisaation kaltaista järjestelmää, vaan siitä on huolehdittava meidän sisäisten järjestelmiemme puitteissa. Emme välttämättä huomaa, missä raja on lähellä tai jopa ylittynyt. Henkilökohtaisesti viime vuoden lopulla saamani viesti oli kannustavuudessaan eteenpäin vievä siitä, että tärkeintä on se, että hoidat itsesi.

Meille tulee itse kullekin oivalluksia ahaa elämyksineen hienoista ideoista ja hyvä niin, mutta muistammeko silloin sitä, että toteuttaminen vaatii omat voimavaransa. Vastuullisuuteen kuuluu lähimmäisisten huomioiminen ja siinä tarvitaan tuntosarvia siinä, että ei sälytetä voimavarojen ylittävää kuormaa. Tästähän on esimerkkejä työelämästä ja jopa valtakunnan huipulta.

Väitän ainakin jossakin määrin lukeutuvani tässä asiassa kokemusasiantuntijoihin, sillä ensimmäisestä yhdistyksen toimihenkilötehtävästä tulee kuluneeksi jo yli viisi vuosikymmentä. Tällä matkalla on tapahtunut lähtöjä ja paluumuuttoja. Molempiin sisältyy sekä ovien avaamista ulos että sisäänpäin. Niin se vaan on, että elämässä tapahtuu liikettä eri suuntiin. Nyt on noussut mieleen huolen aiheeksi toimijoiden jaksamisen kysymykset sekä henkilökohtaisena että yleisenä vapaaehtois- ja järjestötoiminnassa. Olen ollut muutamissa koulutuksissa, joissa on pohdittu tulevaisuuden näkymiä. Klassinen toteamus siihen on sitä, että ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennakointi. Kuitenkin tulevaisuutta kohti mennessä elämme tässä ja nyt hetkessä, josta on selvittävä mennäksemme eteenpäin. Siksi meidän kaikkien on huolehdittava tästä päivästä vastuullisesti. Siihen kuuluu kanssatoimijoiden jaksaminenkin. Niin se vaan on!