etusivuotsikko2

Yhdistyksille on määräyksiä pakollisista hallintoelimistä ja toimihenkilöistä. Yksi lakisääteinen toimihenkilö on tilintarkastaja/toiminnantarkastaja. Näiden valinta useinkin yhdistysten kokouksissa menee rutiinilla sen enempää miettimättä, keitä he ovat tai miten he tulevat tehtävästään suoriutumaan. Lisäksi järjestöjen koulutuksissa ei sanottavammin puhuta näiden vastuullisuudesta tehtävänsä suhteen. Taloudenhoitoon keskittyvissä koulutuksissa tämäkin tehtävä tulee esiin ja hyvä niin! Ongelma on kuitenkin siinä, että moni yhdistys joutuu etsimällä etsimään tehtävään henkilöä. Voi olla jopa niinkin, että tehtävään nimetty ei aina tule itsekään ajatelleeksi, mihin hän on ryhtymässä. Siksi kirjoitin tämän jutun niitä järjestötoimijoita varten, jotka haluavat päästä perille kyseisen tehtävän peruspiirteistä. Jutun näkökulma on sekä tehtävässä toimivalle että yleensä järjestötoimijoille tavoitteena avata tilin/toiminnantarkastusta.

Yhdistyksellä voi olla ja tiettyjen raja-arvojen ylittyessä pitääkin olla tilintarkastaja tai sen vaihtoehtona voi olla toiminnantarkastaja. Joissakin järjestöissä ovat molemmat, jolloin on järjestössä tehty tiettyjä työnjakoja. Ennen 1.9.2010 rekisteriin merkityissä yhdistyksissä voidaan käyttää toiminnantarkastajaa vaikka säännöissä olisikin maininta tilintarkastajasta. Vanhoja sääntöjä uudistettaessa tämä on huomioitava, jolloin uusiin sääntöihin on järkevää laittaa maininta toiminnantarkastajasta. Jos uusissa säännöissä on tilintarkastaja, niin se edellyttää valittavalta tiettyjä pätevyyksiä ja kaikki sen täyttävät eivät olekaan aina valmiita ”talkootöinä” hoitamaan tarkastusta. Tämä kysymys oli lainsäädäntöä uudistettaessa keskusteluissa, sillä alkuperäinen uudistuksen ajatus oli määrätä kaikille yhdistyksille tilintarkastusvelvoite. Pienille toimijoille siitä olisi saattanut olla seurauksena jopa toimintojen hiipuminen. Ratkaisua pidettiin kansalaistoimintojen kannalta hyvänä.

Onko tilintarkastuksella ja toiminnantarkastuksella jotakin eroa?

Kysymykseen tilintarkastuksen ja toiminnantarkastuksen erosta voi yleisesti vastata niinkin, että näillä on ja ei ole eroa. Periaatteessa sekä tilintarkastaja että toiminnantarkastaja tekevät samat jutut tarkastuksessa. Siten toiminnantarkastajaa koskevat käytännössä samat määräykset kuin on säädetty tilintarkastajasta, mutta toiminnantarkastajan kelpoisuusvaatimukset ovat lievemmät. Ehdoton vaatimus on molemmille se, että on oltava riippumaton tarkastusta toteuttaessaan. Mitä ja miten tarkastuksessa tehdään? Tehtävänä on yhdistyksen tarkastuksen kohteena olevan tilikauden kirjanpidon ja tilinpäätöksen sekä hallinnon tarkastaminen. Vastuullisuudesta on huomioitava sen tiukkuus, mikä saattaa jäädä unohduksiin ja yllättää, jos on jäänyt jotakin huomaamatta tarkastuksessa. Toiminnantarkastajan on suoritettava tehtävänsä huolellisesti, sillä toiminnantarkastajan vahingonkorvausvastuu määräytyy vastaavien perusteiden mukaan kuin yhdistyksen hallituksen jäsenen vastuu. Toiminnantarkastaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän on toimessaan tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhdistykselle. Sama koskee yhdistyksen jäsenelle tai muulle aiheutettua vahinkoa, jos vahinko on aiheutettu yhdistyslakia tai yhdistyksen sääntöjä rikkomalla. Käytännössä kuitenkin toiminnantarkastajan vastuu on jonkin verran tilintarkastajan vastuuta lievempi, koska toiminnantarkastajan kelpoisuusehdotkin ovat lievemmät.

Toiminnantarkastus täydentää ja vahvistaa yhdistyksen sisäistä valvontaa

Toiminnantarkastus perustuu asia-aineistoon. Toiminnantarkastajille on toimitettava heidän tarvitsemansa aineisto. He joutuvat arvioimaan tarkastusta toteuttaessaan ja tarkastuslausunnossa mainitsemaan tarkastuksensa pohja eli onko tarkastus toteutettu riittävässä laajuudessa. Näin ennen tarkastuskertomustaan toiminnantarkastajien on arvioitava se, että tarkastus on toteutettu yhdistyksen toimintaan nähden riittävässä laajuudessa. Siten siinä yhteydessä on arvioitu, voidaanko olettaa kaiken asioihin vaikuttavan aineiston olleen heidän käytettävissään. Huomattava on, että täysin toiminnantarkastajien varaan ei yhdistyksen talouden ja hallinnon hoidon valvontaa voida sälyttää. Yhdistyksen oma sisäinen valvontajärjestelmä on oltava kunnossa. Toiminnantarkastaja käy läpi yhdistysten kokousten pöytäkirjat liitteineen ja tarkastelee kokouksissa tehtyjä päätöksiä laillisuusnäkökulmasta. Kokousten pöytäkirjoista tulee tarkistaa mm. se, että kokousmenettelyssä on noudatettu muotomääräyksiä. Toiminnantarkastajien perusta on siis asiakirja-aineisto ja päätösten laillisuusnäkökulma sekä luottamus yhdistyksen omaan sisäiseen kontrolliin, jos ei ole luotettavaa tosiasioista nousevaa perustetta sen kyseenalaistamiseen.

Lausunto tilikaudesta ja mahdollista ohjeistusta tulevaa varten

Toiminnantarkastuksen tuloksena annetaan yhdistyksen kokoukselle toiminnantarkastuskertomus, jossa kerrotaan olennaisuudet tarkastuksesta ja annetaan toiminnantarkastuslausunto. Tämä osa menee siis yhdistyksen kokoukselle, joka päättää tilikauden asioista. Tilintarkastuslain mukaan toiminnantarkastaja voi esittää yhdistyksen hallitukselle tai muulle vastuuvelvolliselle huomautuksia sellaisista seikoista, joita ei esitetä toiminnantarkastuskertomuksessa, vaan ne merkitään toiminnantarkastuspöytäkirjaan. Huomautukset, jotka merkitään pöytäkirjaan, eivät ole niin vakavia, että ne tulisi mainita toiminnantarkastuskertomuksessa. Toiminnantarkastuspöytäkirjan tarkoituksena on yhdistyksen hallituksen informointi luottamuksellisella tavalla, joten asiakirja ei ole julkinen. Toiminnantarkastuspöytäkirja annetaan sille, jonka tehtävänä on huolehtia yhdistyksen hallinnosta ja toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Huomautuksista toiminnantarkastaja voi myös raportoida yhdistyksen hallitukselle välittömästi, mikäli niiden korjaaminen vaatii välittömiä toimenpiteitä. Toiminnantarkastuspöytäkirjan antaminen on käytännössä suositeltavampaa kuin mukautetun yksityiskohtia sisältävän toiminnantarkastuskertomuksen antaminen.

Lähtökohtana objektiivisuus

Toiminnantarkastus perustuu asia-aineistoon ja sen objektiiviseen analyysiin. Toiminnantarkastaja saa esittää pöytäkirjassa vain omiin tehtäviinsä kuuluvia huomautuksia, joten hän ei saa siten esittää esimerkiksi omia näkemyksiään hallituksen päätösten tarkoituksenmukaisuudesta. Huomattakoon toimintaperusteissa tilintarkastusperiaatteista se, että tarkastus on suoritettava ammattitaitoisesti, rehellisesti, objektiivisesti ja huolellisesti ottamalla huomioon yleinen etu. Tuon yleisen edun huomiointi menee kohti eettis-moraalista aluetta, mutta kun on toimittava objektiivisesti, niin siinä yleisen edun arviointi mahdollistaa huomioimaan yhdistyksen jäsenistön yleistä etua.

Toiminnantarkastuskertomuksessa on oltava lausunto siitä, antavatko tilinpäätös ja toimintakertomus noudatetun tilinpäätössäännöstön mukaisesti oikeat ja riittävät tiedot yhdistyksen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta sekä ovatko tilikauden toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen tiedot ristiriidattomia. Edellä on maininta siitä, että tarkoituksenmukaisuudesta ei saa sanoa mitään, joka ei liity varsinaiseen toiminnantarkastustehtävään. Toiminnantarkastaja arvioi, antaako tilinpäätös oikeat ja riittävät tiedot yhdistyksen taloudellisesta tilanteesta. Näiden lisäksi toiminnantarkastuskertomuksessa tulee olla lausunto tilinpäätöksen vahvistamisesta, tuloksen käsittelystä hallituksen tai muun vastaavan toimielimen esittämällä tavalla sekä vastuuvapaudesta. Lausunto voi olla vapaamuotoinen, ehdollinen tai kielteinen. Mikäli toiminnantarkastaja ei voi antaa lausuntoa, tulee hänen ilmoittaa tästä toiminnantarkastuskertomuksessa. Toiminnantarkastaja voi harkintansa mukaan antaa myös toiminnantarkastuskertomuksessa tarpeellisia lisätietoja.

Comments powered by CComment