Tulosta
Kategoria: Heikki Kemppaisen blogi
Osumia: 296

Elämän kulussa on tullut kokeneeksi otsikossa mainitun ”Siperia opettaa” todellisuuden sekä arkitoiminnoissa että harrastusten kentällä. Tuo todellisuus on vahvistunut sekä opintotoiminnan että järjestö- ja vapaaehtoiskentän kuvioista. Katsoin Tampereen yliopiston rekisteriäni ja siellä olevia opintopisteitä. Kaikki ovat hankittu etäopiskeluna. Ainoa täysin paikalla olemista on ensimmäinen 1967 aikaansaatu tutkinto, joka oli myös ”porvarillisen” virkauran mahdollistaja, mutta se ei tuntenut opintopisteitä. Palailin sinne kokeiluna nyt kevätkaudella ja aloitin sen perinteiseen tapaan piipahtelemalla tarvittaessa parin kuukauden ajan kunnes kaikki siirtyi verkkoon. ”Siperian opetuksiin” tuli lisäpointti omine hämminkeineen!

Toteamus onkin koronavirus vieraanani ja siinäkös sitten tuon vieraan kotoutat! Kaikki aiempikin on vaatinut väliin voimia koettelevasti resilienssin mukaisia sopeutumisia. Ihminen on ominaispiirteiltään resilientti olio, mikä tarkoittaa sinnikkyyttä ja sopeutumiskykyä kulloisenkin tilanteisuuden mukaisesti. Ihmisellä on olemassa tahto tarkoitukseen päästäkseen eteenpäin, joskin se voi olla hukassa. Erityisen pulmallista on kun tilanne on täysin odottamaton ”musta joutsen ilmiön” muodossa. Esimerkiksi maailman yhteiskunnan ennakoinnissa on globaaleja havaittavia megatrendejä, joilla voi ennakoida tulevaisuutta. Vaikeuksia syntyy koronaviruksen kaltaisten ilmiöiden kanssa. Tämän vieraan ”kotouttaminen” on sitten oma lukunsa.

Tavalla tai toisella koronavirus on ollut yleinen ja yhtäläinen kaikille aivan kuten on vaalien äänioikeus meillä, mutta jokainen suhtautuu siihen omalla tavallaan. Tuo vieras tosin kohtelee hyvin eri tavoin valikoimalla erityisyyksiä eri yksilöihin ja epätasa-arvoisuuksia ja epäoikeudenmukaisuuksia kohdennuksissaan myös yhteisöihin. Koronaviruksen epidemian kehityttyä pandemiaksi siitä tuli maailman yhteiskuntakysymys. Pandemia tarkoittaa maailmanlaajuisesti levinnyttä epidemiaa. Pandemia tulee kreikan sanoista ”pan” eli kaikki ja ”demos” eli ihmiset. Siis se kohtaa kaikki ihmiset. Maailmanyhteiskunta ajattelua on sovellettu talouselämän globaalin taantuman käsittelyssä. Jollakin tavalla tämä esiintyy pandemian kohdalla sen hallinnan sääntelyn yrityksissä mm Maailman terveysjärjestö WHO;n kautta. Senhän USA:n presidentti Trump on ehtinyt määritellä jo yhteiseksi syntipukiksi tässä jutussa.

Miksi otin tuon kaiken kattavan näkökulman esiin? Se on siksi, että vaikka asioita katsottaisiin maailman yhteiskuntanäkemyksellä, niin sittenkin kaikki käytännön arki tapahtuu ruohonjuuritasolla sekä kansallisina että paikallisina niin kuntakohtaisina kuin myös kuntien kylillä ja aitovierilläkin. Laman ja taloustaantuman kotouttamiset ovat monelta kantilta eri asia kuin tämän nyt olevan koronaviruksen aikaansaaman ilmiön kanssa eläminen, mutta on niillä yhteistäkin. Kulttuuri- ja liikuntakentältä on kuulunut varoituksia, joita on myös vähätelty. Sen myötä on vaarana sulkea silmät ja näin työntää sivuun ne heijastusvaikutukset, jotka siitä seuraavat. Jokaisen toimijan on tarpeen iskeä tajuntaansa maailman kompleksisuus, jossa heijastusvaikutukset ovat myös moninaiset.

Monen toimijan edessä on karu arki. Joitakin asioita on laitettava uuteen kuosiin, joitakin on käynnistettävä ikään kuin oltaisiin alkutekijöissään, toimijoita on poistunut kuvioista, kuntien talous sakkaa eikä sieltä ole apuja luvassa vaikka tahtoakin olisi ja valtakunnalliset tukijärjestelmät voivat olla muutoksessa jne asiavyyhtinippu ratkottavana. Kuvaava on Satakunnan Kansan juttu Karviasta 27.4. ”Kulttuuriyhdistykset vaarassa koronan keskellä” (Esko Haarni). Vielä puoli vuotta sitten kaikki näytti hyvältä. Nyt ollaan tosipaikan edessä. Jutussa on viesti: ”Karviassa toivoa ei ole menetetty, vaikka poikkeustila koettelee yhdistyksiä.” Tuon sanoman tulkintani on sitä, mitä itsekin haluan näinä ankeina aikoina eli pidetään toivo yllä, mutta ollaan toiveissa realisteja. Ei ryhdytä kirmaamaan yli-intoa täynnä porttien avauduttua, sillä siitä voi seurata vaikeasti ylitettävä pettymys. Siperia on opettanut paljon ja korona poikkeustila noita opetuksia vahvistanut!