Tulosta
Kategoria: Heikki Kemppaisen blogi
Osumat: 443

Viime aikoina on päälle iskenyt mielipidettä vaativia kysymyksiä kuten suhtautuminen Natoon ja Venäjään. ”Suomettumiseen” kouluttautunut mieli on ahdistunut, kun ei ole ollut varaa erehtymiseen eikä liioin epävarmuuskaan ole suotavaa. On vain heilutettava oikeaa lippua. Siis oltava totuuden asialla. Kaikkineen kysymys totuudesta on pelottavan suloinen asia, jolloin oikealla tiellä oleminen onkin yksinkertaisen helppoa eikös vaan! Toisaalta se taitaa historiankin valossa olla jopa mahdotonta. Vuosien takaa vuodelta 2006 tuli vastaan esitelmäni yliopiston Gadamer työseminaarista. Siinä oli aiheena totuus ja mukana kohta, jossa oli viittaus ”mikä on totuus?” Tätä kysyi Pontius Pilatuskin parituhatta vuotta sitten.

Kysymys on myös siitä, mikä on todellinen totuus jostakin ja mitä ovat tosiasiat, joilla jokin näkemys on perusteltu. Totuuden perinteinen koulukirjamäärittely on niin, että totuus on hyvin perusteltu tosi uskomus. Siis se, että uskon Venäjän hyökänneen Ukrainaan perustuu siihen, että olen nähnyt TV uutisista uutisoinnin, että presidentti Putin kertoo tänään tehneensä päätöksen käynnistää sotilasoperaation Ukrainaan. Hän ei kylläkään kerro hyökkäyksestä eikä sodasta, mutta jälki osoittaa sitä. Sen sijaan en ole nähnyt yhtäkään amerikkalaista siellä pyssyn kanssa eli näin en luota niihin väitteisiin, että amerikkalaiset olisivat nuo toimet tehneet. Totuuteen liittyy myös tekijän syyllisyys. Kenen syytä tuo kaikki onkaan?

Syyllinen ei liene ainakaan Kekkonen. Tuolloin 2006 oli kyseessä jokin asia ja kyseltiin kenen onkaan syy, mutta syyllistä ei löydetty. Lauri vetäjänä veti hihasta, se täytyy olla Kekkonen ja niin päästiin eteenpäin. Tieto-opillisesti lausuma, joka vastaa todellisuutta, on totta. Nyt heitellään näitä lausumia julistuksen omaisesti niin Natosta kuin Ukrainasta vertaamatta todellisuuteen. Jos olet siitä eri linjalla, tulee ”etkö nyt tuota ymmärrä…” Eipä sen puoleen, kun ei ole tullut ymmärrettyä, niin siitä vaan kaveruus poikki. Minä itse olen luvannut pitää kaveruudet yllä ja olla vaihtamatta kadun toiselle puolelle jos tullaan vastakkain. Meidän tavallisten ihmisten ei tarvitse kantaa vastuuta niin isoista asioista kuin maailman mahtajien. Emmehän me kykene tekemään niin suuria pahuuksia kuin mahtavat. Vihamme kohdistuu, joita emme edes tunne ja jotka eivät ole meille mitään pahaa tehneet. Elämme outoja aikoja, vieraita teitä, luulen syliin ryntäävän perkeleitä, mutta selvin päin ne ovatkin lopulta enkeleitä.

Ikävä piirre on ollut erityisesti somen piirissä henkilöön kohdistuneet tökkimiset, joissa on ilmennyt ”iso veli ohjaa” orwellimaisia piirteitä. Niissä ei ole tajuttu puolin eikä toisinkaan mielipiteiden vapautta. Mustavalkolinja on hallinnut. Kysymys on ollut lukkoon lyödyistä omiin uskomuksiin perustuvista jutuista. Tosin on ihan aitoakin dialogia analyyttisillä perusteilla. Poliittisella kentällä oli joidenkin puolueiden päätökset Natosta kielteiset ja luonnollisesti jotkut aktiivit olivat liikkeellä sen perusteella. Itselleni esitetyt piikit ja kaveruuksien katkaisemiset ovat ok sillä kaveruus on oman vapaan valinnan asia. Kenenkään ei ole pakko lukea kannanottojani ja some jakojani. Tosin jos vahingossa törmää, niin senhän voi sivuuttaa. Perusteltuja vastaväitteitä on aina esitettävissä. Epätietoisuuden vallitessa on paikallaan tuntea itsemyötätuntoa ymmärryksellä, sillä tämän ajan kysymykset ovat siinä määrin monimutkaisia, että niiden ymmärtämisen vaikeus on hyväksyttävissä. Moni asioita laajasti seurannutkin on avoimesti myöntänyt epätietoisuuden. Mennyt maailma on takana ja nykyisen todellisuus on tässä. Totuus on pelottavan hienon kevyt asia epävarmuuksineen.