Tulosta
Kategoria: Heikki Kemppaisen blogi
Osumat: 325

Television  tapahtumauutisoinnissa jokin aika sitten sanottiin käynnissä olevan tapahtumien pudotuspeli. Välttämättä ehkä kysymys ei olekaan pudotuspelistä, mutta sopeutuminen näyttää olevan käynnissä sekä suurten että pienten tapahtumien toteutuksessa. Korona kauden jälkitilassa tapahtumille ja toiminnoille haetaan uudelleen käynnistymisen eväitä sekä käynnistämällä aiempi että muotoilemalla siitä tilanteisuuteen sopivaa mallia. Tosin joitakin toimintoja hyllytetäänkin. Siinä mielessä urheilun saralta olevat termit pudotuspelistä tai nousukarsinnasta tulivat mieleen tilannekuvauksena. Itsekin joukkueensa mukana putoamisen kurimuksen läpikäyneenä mutta myöhemmin sarjanousuun päätyneenä on kokenut vastaavan tilanteen. Putoaminen voi koitua siunaukseksikin.

Muutosten tiet kietoutuvat yhteen eri suunnista. Näin ne kohdentuvat sekä yhteisöön että sen jäsenistöön toimijoineen. Muutosten vaikutukset ovat myös sekä yhteisöllisen että toimijatason kokemuksia, mutta ne ilmenevät eri tavoin. Yhteisö kokee ne yhteisesti mutta yksilöinä kullekin toimijalle ne tulevat omalle kohdalle joko kauempana tai jopa ihan ns. iholle koskettavina. Poikkeusaikoina herkästi ilmenee tavallisesta arjesta poikkeavia piirteitä, joista heijastusvaikutus voi olla yllättävä. Nyt monien siirtyminen verkkoon ja lisääntyvässä määrin somen maailmaan, nämä herkkyysilmiöt ovat tulleet ilmi lisääntyvässä määrin. Somessa saatetaan peukuttaa ja heittää lyhyt kommentti huolettomasti, jonka vastaanottaja saattaa ollakin omassa yksinäisessä kopissaan herkässä mielentilassa. Näin varomattomasti heitetty viesti saattaa aiheuttaa yllättäviä reaktioita.

Kaikkineen hyväksi ohjeeksi itsellekin voi asettaa sitä, että ajattele, mitä sanot, että et sanokaan ihan kaikkea sitä, mitä ajattelet. On siis ajateltava, mitä olen tavoittelemassa? Onko se sopusoinnussa perusajatuksen kanssa? Mikä on se ilmiön todellisuuskuva, johon nyt ajattelin sanoa jotakin? Olenko ehkä vahingossa tukemassa jopa arvojeni vastaisia toimia? Nyt viime kuukausina olen saanut järki-ihmisinä pitämiltäni viestejä, etkö sinä nyt tuota ymmärrä? Kysymys on ymmärryksemme erilaisuudesta. Heille kyseessä oleva asia on ilmeisen itsestään selvä juttu heidän oman maailmankatsomuksensa puitteissa. Jollekin toiselle se onkin vallan muuta. Kysymys on ollut nyt viime kuukausina Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.

Ymmärryksen puute voi johtaa koko asian joko pudottamiseen tai lievempänä pudotuspeliin. Filosofi Heidi Liehu on sanonut, että oudointa ei ole se, mitä ei ymmärrä, mitä ei alun perinkään ole ymmärtänyt. Oudointa on se, minkä luulee ymmärtävänsä ja minkä ymmärryksen huomaa äkkiä kadottaneensa, jolloin itsestään selvästäkin asiasta tulee käsittämätön sen outouden moninkertaistuessa. Yksinkertainenkin asia on menettänyt perustansa ja muuttunut kysymykseksi, johon ei olekaan vastausta. Jos ja kun jokin yhteisö näine asioineen  yhteisössä, mitkä ovat alkaneet liikkua ymmärryksen rajoilla, niin itsensä kiusaamisen jatkaminen ei ole viisasta.

Luopuminen ja vetäytyminen on myös itsestään huolehtimista. Monissa putoavissa jutuissa on hienoja asioita sekä ollut että niistä rakentavia kokemuksia saatuna. Tästä kaikesta on syvä kiitollisuus. Kaikesta huolimatta jatkan edes itselleni vastauksen löytämistä eri asioista omilla poluilla. Poikkeamisia pudonneille suunnille ei ole poissuljettu. Nousukarsintaan niistä ei kuitenkaan ole. Putoaminen on sittenkin nousun mahdollistava!