Tulosta
Kategoria: Heikki Kemppaisen blogi
Osumat: 289

Otsikon kirjoitan nuoremman vanhuksen iän saavuttaneena, koska en voi olla varma saavutanko koskaan oikean vanhuksen ikäpyykkiä 80 vuotta. En yleensä pidä syyskuun 12 päivää muita kummallisempana, mutta silloin ja tällöinkin tämä nousee pinnalle kuten tänään kävi. Aiemmin se oli viimeksi neljä vuotta sitten kun päivä sattui samaan aikaan kuin Elämän Eliksiirissä oli tilaisuus. Siellä sanoin, että nyt on kiitoksen aika tänne tälle joukolle ja sille, joka elokuussa vuosia sitten järjesti eteenpäin ”piipaa” autoon. Tuolloin sairaalan heräämössä saatoin todeta, että luulin Viikkarissa Varvinkadulla syliin ryntäävän perkeleitä, mutta nehän olivatkin enkeleitä. Jatkoin siitä kertomalla, elämässä olleen mennyttä akka, asunto ja ammatti sekä vieläpä autokin ja nyt tänään meni sitten ajokortti uusimattomana. Oli siis silloinkin kaikesta kiitoksen aika!

Kiitoksen aika on tänäänkin! On tuhat aihetta kiittää ja niistä jo yksi tuli edellä. En luettele kaikkia tuhatta aihetta, mutta läheisteni lisäksi listassa on kainuulaisia lukuisa joukko ja täkäläisiä täältä eri ryhmistä ja toiminnoista. Siinä on alan tyyppejä ja eri alojen ammattilaisia sekä amatöörejä. Kun tuskin enää toteutan edes tuota neljän vuoden takaista prosessia niin palautan mieliin kuitenkin Pelastusarmeijan, eri seurakuntayhteisöt sekä järjestöt kohtaamispaikkoineen. Kaikki tämä on toteuttanut Lutheruksen katekismuksen periaatetta työstä ja toiminnasta merkityksineen, joista ylevämmän kaikkea hyvää palvelevan ohella on itseä palvelevana se, että kaikkineen ne varjelee joutilaisuuden vaaroilta. Ihmisellä on tahto tarkoitukseen ja yksi syvällä oleva on selviytyä vaaratilanteista. Tarkoituksellisten merkitysten etsinnässä kiitosta logoterapeuttiselle suunnalle.

Miksi kirjoitin tämän tekstin? Yksi peruste on luonnollisesti ilmaista kollektiivinen kiitos tuhannelle kiitoksen aiheen antaneille. Kiitollisuus suuntautuu johonkin ja se voi olla henkilökohtainen jollekin suunnattuna tai se voi olla transsendentti johonkin itseä korkeammalle taholle. Siis lausuttakoon tämä pieni sana isoilla kirjaimilla ”KIITOS!” mutta… Tähän tarvitaankin vielä jatko! Siispä oli tuhat aihetta kiittää, kunhan ne vain tunnistaa! Kiitollinen asenne on sittenkin itsellä vielä heikko, mutta jos Luoja suo aikaa, niin ehkä sitä saa vahvistettua. Se tarvitsee kypsymistä ja elämän tarkoituksen ja merkitysten oivallusta valintoina ja elämäntapana. Tänäänkin harmituksen aihe voi ollakin kiitoksen paikka. Ilman sitä ei olisi osannutkaan ottaa uutta suuntaa ja rasti olisi jäänyt löytämättä. Matkan varrella näistä yksittäisestikin löytyy esimerkkejä. Kiitoksen kohde saattaa olla tuntematon, kuten vuosia sitten kunnanvaltuutettu, joka eräässä kunnassa lipesi ja hävisin yhdellä äänellä kyseisen kyläpäällikön viran. Viime aikojen pikkuharmituksetkin ovat tuoneet polkujen risteyksiin valintoja, kiitos niistä!”

Edellä oli esillä kollektiivisesti tuhat aihetta, mutta se tuhannes ja ensimmäinen sen jälkeen on vielä joukosta poissa. Elämässä oli vuosia ollut eräs henkilökohtainen tekijä, joka oli kaivannut ratkaisua. Yrityksiä oli ollut ehkä tuhatkin, mutta ratkaisu oli lykkääntynyt. Sitä oli kysytty mm lentokoneessa Kyprokselta kyseisen viikon ryhmän vetäjän taholta suoralla kysymyksellä ”koska ratkaiset sen viikkomme aikana ilmi tuomasi pulman?” Kysymys oli ns. tuuri- tai putkijutusta. Onnistuneita kuten tuo viikkokin Kyproksella määräaikaisuuksina oli ollut monia kunnes tapahtui jotakin outoa. Käsky uuden suunnan ottamiseen voi tulla jostakin täysin tuntemattomalla tavalla ja jää mysteeriksi. Se onkin sitten yksi elämän yliluonnollisista osioista.

Edellä oli tuhat aihetta, mutta mikä onkaan se yksi päälle? Se on jotakin samansuuntaista kuin ne toimijat, jotka selvin päin paljastuivatkin enkeleiksi. Elettiin viime vuosituhannen viimeisen elokuun puolen välin päivää eräässä kuppilassa koolla olleen mukavan seurueen kanssa. Pöydässä oli ihan hyvät ”virvokkeet” ja itselläkin vielä puolikas jäljellä, kunnes… Jokin ääni sanoi, ”nyt on aikasi täynnä, lähde menemään!” Kehotus konkretisoitui kertomiseen kavereille, minun on nyt häivyttävä, kiitos teille kaikille! Tämä kokonaisuus on se tuhannes ja ensimmäinen, mikä on kantanut nyt jo 23 vuotta ja kuukauden päälle. Se kantaa tämän päivän 12.9.2022 ja SE RIITTÄÄ TÄLLE PÄIVÄLLE. ”Päivä vain ja hetki kerrallansa…” KIITOS!