etusivuotsikko2

Luopuminen jostakin itselle arvokkaasta on prosessi, jossa usein on surua, järkytystä ja jopa jotakin elämän tasapainoon vaikuttavaa. Luopuminen vapaan tahdon harkitsevuudella tarvitsee oman prosessinsa, mutta jos ja usein, kun siihen liittyy luovuttamisen elementti, niin korjaava rakennustyö voi ollakin vaativaa. Tottumuksen voima ja muutoksen tarve joutuvat käsittelyyn mahdollisine ristivetoineen. Muutosta vauhdittavat asiat, joille ei voi mitään ja totunnaisissakin on sisältöä, joille on muutoksen tarvetta. Kysymys onkin kyvystä ja voimista erottaa nämä toisistaan. Totunnaisuus luo jatkuvuuden turvallisuuden tunnetta, kun vastaavasti muutokset tarvitsevat rohkeutta ja luottamusta ratkaisun kantavuuteen tai välttämättömyyteen ja oikeellisuuteen. Kaikki tämä on inhimillistä todellisuutta.   

Luopumisen toteutukseen valtuus tehdä ratkaisu ei aina ole helppo. Verkkomaailma antaa helpomman tien, sillä siellä sen usein voi toteuttaa yhdellä klikkauksella. Myös kaveruuden voi katkaista sillä. Tosin usein sen taustalla voi olla kaverin epäystävälliseksi koettu ”sammakko” ja niittähän on viime aikojen öyhökratian oloissa vilissyt. Yhteyksistä luopuminen vapaan tahdon voiman tukemalla puntaroinnilla ja siihen perustuvalla ratkaisulla voi olla ja on useinkin helpotuksen huokaus tyyliin ”minähän pystyinkin siihen!” Kieltämättä on ahdistavaa jättää kauankin arvokkaiksi koettuja asioita. Tosin jo useinkin puntaroinnissa on käynyt mielessä hyvien ja huonojen puolien painotukset ja valinta lopulta saattaakin kohdistua parhaaseen mahdolliseen huonojakin elementtejä sisältävään kokonaisuusteen. Ratkaisu on voinut jo mielessä muhiakin jonkin aikaa kunnes se kypsyi toteutettavaksi. Yrityksiä on voinut olla jo tuhat, kunnes tuhannes ja eka onnistuu.

Luopumisen ja luovuttamisen myötä ollaankin uudelleen aloittamisen reitillä! Siihen liittyvät omat muistot iloineen ja suruineen. Homman läpikäynti tarvitsee jälleen oman aikansa. Myös äkkiratkaisun taustalla on ainesta luopumisprosessista, jonka aikana on tapahtunut kypsyminen uuden tilanteisuuden vaatimusten mittaan välttämättömyytenä. Äkkiratkaisu on havahtumisen kaltainen oivallus. Näitä ovat äkkiuskoontulot mutta äkkiraitistuminenkin on sitä samaa. Totunnaisesti vuosia jatkunut viikonlopputapa kantapöydän imuun on tullut tiensä päähän ja ratkaisu onkin ”kiitti mulle riitti!” Humalahakuisuus voi olla peräisin mistä tahansa ja näin kysymys onkin ”mikä on minun viinani?” Irtautuminen on kyseisen asian luovuttamista pois ja uuden ottamista tilalle Uuden vaaliminen vaatii henkisen panoksen ja henkistä uhmavoimaa sekä toteutukseen että vanhan tottumuksen vastustamiseen.

Luopuessaan ihminen luopuu poissiirtämistensä asioiden ihmisiä suhteineen. Mukana voi mennä sekä hyviä että vähemmän mukavia suhteita. Joukossa voi olla jopa sen kaltainen suhde, että ei tunnu hyvältä kohdata edes vahingossa ja huomatessaan vastaantulevan, tuleekin ajatus vaihtaa kadun toiselle puolelle. Valittavissa on kuitenkin kokemuksista riippumatta jatkaa ystävyyden ja yhteyden hakemista ja sen vetovoimaan vastaamista, On kuitenkin paikallaan tehdä loppuun tarvittava suru- ja muu luopumistyö, jotta ne eivät pullahtelisi tulevissa tilanteissa yllättävästi esiin. Ihminen ei pääse itseään pakoon ja siksi on vanhan aukon korvikkeella täyttämisyritys epäkelpo. Näin onkin paikallaan kysyä itseltään, olenkohan uurteen vielä valmis!  Muuttunut tilanne kysyy kaiken aikaa ratkaisuja.

Luopumiset sekä isoissa että päivän pienistä asioissa ovat sekä surun että ilonkin asioita. Poikkeusaika luo monet tilanteensa ja siitä siirtymä eteenpäin on haasteellinen. Aika on vaatinut sekä pakollisia luopumisia että omien valintojen tuomia luovuttamisia, joille tarvitaan säätelyä, jolla maailman mielekkyys avautuu kohtaamassaan elämän tilanteessa. Olennaista on löytää ihmisen mahdollisuus kehittyä omana situaationaalisena säätöpiirinä henkiseksi ihmiseksi itseohjauksellisissa ratkaisuissa iloineen ja suruineen.

Comments powered by CComment