Oikea rytmi on esiintynyt mm Porin kaupungin strategiassa ja onpa olemassa urheiluseura tällä ajattelulla. Tiellä ken vaeltaa, niin sillekin on tietty askelten tahti.  Elämänkaaripsykologiassa on tätä viitekehystä,, Näin voi koko elämänkulkua ajatuksellaa ”elämä ymmärretään taaksepäin, mutta eletään eteenpäin” sekä samalla filosofi Sören Kierkegaardia soveltamalla.

Vanhoja tiedostoja selatessani on tullut vastaan menneisyyden tarinaa. Niitä kertoessani tukipiste on tulkitsemassani tilanteessa, josta oli tie vain ylöspäin. Siinäkin tulen ottaneeksi huomioon sen, miten kyseiseen tilanteeseen olin tullut. Käyttökelpoinen voinee olla polkumetafora. Kuljettu elämänpolku on yksi kokonaisuus, johon on liittynyt monia risteyksiä valintoineen. Jokin aika sitten oli tapahtuma ”Tie hyvään elämään” ja siinä ”onnellisuustutkija” Markku Ojanen ihmetteli, miten näin masentunut ja juoppo kansa kuin Suomi on, voi olla onnellinen. Tätäpä sietää kysyä onnelliselta?  itseltäänkin! Kun olen luopumisestani viestinyt pitkäaikaiselle kaverille, niin hän ystävällisesti vastasi ja kysyi, miten voit. Tästä jää hyvä maku, kun sen sijaan hänen edustamastaan liikkeestä on muuta jäämässä reppuun ei pahalla mielellä, vaan oudoksuvilla aatoksilla, valitettavasti! Kyseisen asian harrastus sen sijaan jatkuu edelleenkin eli on osa elämän rytmiä.  

Eilen katsoin vanhan tallenteen ajasta. Onko ajalla virta? Herakleitos on ilmeisen oikeassa siinä, että et voi kahta kertaa astua samaan virtaan, jos on kyseessä virtaava vesi, mutta miten onkaan ajan kanssa? Eilisessä rupeamassa oli myös aineisto Jumalan ja ajan suhteesta. Nuorempana vanhuksena on omakin suhde aikaan taaksepäin. Siinä on kysymys siitäkin, mitä se aika on jättänyt persoonaan? ”Elämänpolku” teemassa ovat esillä eri ikävaiheet rasteineen ja niiden merkitys. Pohdintaan tuleekin jatkuvuutta, omaa historiaa ja tulevaisuutta. Syntyminen, kasvaminen, terveys, sairastaminen, vanheneminen, kuoleminen. Tässähän onkin koko elämän rytmi? Eikös asia olekin nyt jo täysin selvä? Entäs tänään? Tarvitaanko jokin rytmi hommiin?

Onko sittenkin tehtävä jotakin oikean rytmin toteuttamiseksi?  Logoterapiaopinnoissani olen joutunut miettimään merkityksellisiä elämän tarkoituksia. Onpa ollut mielessä myös, mikä on ihmisen elämän perimmäinen tarkoitus? Onko se asioiden suorittaminen? Sen toteuttaminen menee virrassa, joka soljuu eteenpäin? Siinäpä sitä sitten on käpristeltävä kaikenlaisten eksymisten ja erehtymisten seurauksien kanssa etsimässä joskus jopa karttalehden ulkopuolelta takaisin rastille vievälle polulle! Ihmisen on itse asiassa mahdotonta todellistaa ihmisyyttään ilman rakkautta. Ilman rakkautta ei voi elää persoonana eikä tulla hyvää elämää eläväksi, onnelliseksi persoonallisuudeksi. Rakkauden ymmärrän rakkaudellisena suhtautumisena itseen, toisiin persooniin ja koko maailmaan sekä suuntautumisena siihen perustuvaan toimintaan ja tekoihin.

Aamulla kävelin asioilla kylillä lähes viisi kilometriä ja mietin, käykö tämä peripateetttisesta kävelystä. Tällainen ikimuistoinen oli Heinävedellä Valamon luostarista Matkamiehen ristille ja kirjoitin siitä myöhemmin jutun Hengelliseen Kuukauslehteen. Peripateettinen aksiooma on nimitys filosofiselle lausumalle, jonka mukaan ”mielessä ei ole mitään sellaista, mitä ei ensin ole aistimuksessa” (lat. nihil est in intellectu quod non sit prius in sensu). Kovin suuria aistimuksia en aamulla kokenut, joten ihan peripateettinen patikointini ei ollutkaan. Metsäpolut kuten Heinävedellä silloin pari vuosikymmentä sitten luovat peripateettiselle patikoinnille suotuisan tilanteen. Niitä löytyy Kainuun vaaroilta ja jopa Porin metsästä! Mene metsään ja muista hengittää sanoo rovasti Kuronen ”Willin miehen teologiassa” eli siitä ylös, ulos ja patikoimaan kukin ikiomalla rytmillään!!