Ajattelepa, löytyisiköhän sittenkin sanoja? Filosofi Descartesin mukaanhan ajatteleminen todistaa olemassaoloni, ”Cogito, ergo sum” (latinaa: ”ajattelen, siis olen [olemassa].” Finlandia ehdokaskirjassa Heikki Kännö ”Ihmishämärä” on tosin nähty Descartesin aukko siinä, että hänhän osoittaa vain ajatuksen olemassaolon. Björn Nathiko Lindblad ”Saatan olla väärässä” kirjassa kertoo supervoimakseen sen, että ei enää usko kaikkea ajatteluansa. Siis ajattelu ei taida auttaakaan sanojen löytämisessä? Taidan ollakin umpikujassa, joten on kai varmaankin viisaampaa luovuttaa?

Ei ehkä sittenkään! Kuinka tulla toimeen epävarmuuden maailmassa? Näitä elämäntaito-oppaita on monia, mistä valita. Jokaisesta löytyy jotakin, mutta sittenkin on, miten oppaiden sovellukset ovat sovitettavissa kulloiseenkin aikaan ja paikkaan. Puhdasoppisuutta edustaa henkilö, jonka mukaan joku tietty asia pitäisi pitää ”aitona” ja ”oikeaa” olemustaan heijastavana ja vapaana turmelevista vaikutteista. Opportunismiin sortuvana on varmaankin ihan oikeutetusti tullut saaneeksi ”pyyhkeitä” eräiltä oikein tiedostavilta suunnilta. Eipä siinä mitään, sillä ei niistä ole jäänyt kuin naarmuja.

Aina ei olekaan helppoa löytää oikeita sanoja oikeisiin tilanteisiin. Siksi hyvä johtoajatus voisikin olla se, että ajattele, mitä sanot, jotta et sano, mitä tulit ensi alkuun ajatelleeksi. Siksi edesmenneen metsämunkin Björn Nathiko Lindblad onkin todella oikeassa siinä, että älä usko ihan kaikkea, mitä päähäsi pälkähtää. ”Pyyhkeiden” sekä heittäminen kehään tai toisen silmille olisikin ajateltava ensin ennen kuin sen toteuttaa. ”Pyyhkeitä” voi esittää kylläkin myös kauniilla sanakäänteillä, mutta sitten onkin toinen kysymys, onnistuuko se tapa, jolla ne esittää.

Sanat eivät aina riitä kertomaan tarkoitettua merkitystä, jos esittämistapa on epäonnistunut. Tämän on tullut itsekin kokeneeksi sekä vastaanottajana että asioiden ilmaisijana. Joskus onkin viisautta myöntää itselleen, että nyt en löydä sanoja, jääköön sitte sanomatta tässä vaiheessa. Pöydän tyhjentämisen aika ja paikka kyllä tulee aikanaan käytävässä dialogissa, jossa mahdollisiin lukkoihin voi löytyä avaimet. Vaikka alussa tuli epäilys siitä, että ajatteleminen ei mahdollisesti todistaisikaan olemassa oloani, niin kuitenkin ajattelu kannattaa aina! Onneksi meillä vallitsee ajattelunkin vapaus!