No, olisikohan ensi alkuun otettava vain kysymys älyttömyydestä’? Moni perinteinen toiminto on viimeisten kolmen vuoden kuluessa hiipunut ja joitakin näyttää sammuneenkin. Itsekin olen ollut mukana tilanteessa, jossa aiemmin monissa jutuissa mukana ollut yhdistys laitettiin telakalle. Älyttömässä tilanteessa koetettiin löytää älyllinen ratkaisu ja mielestämme sellainen tehtiinkin.

Käytettiin talonpoikaisjärkeä hallayön jälkitilasta selvitäksemme huonojen ratkaisujen joukosta pienin mahdollisin vaurioin. Luullakseni ei olla ainoita tällä saralla. Talonpoikaisäly oli tarpeen. Entäs, jos olisikin ollut tekoäly. Alkeellinen tekoäly kylläkin oli taustalla, sillä ratkaisua siivitti järjestöbyrokratian äly. Kaikki meni byrokratian kirjaimen mukaan. Luullakseni tässäkään ei olla ainoa tapaus näinä aikoina. Entäs, jos olisikin ollut käytössä tekoälyllinen ystävä?

Siispä otsikon perässä oleva kysymysmerkki, mitä sille on tehtävä, otetaanko pois vai oliko otsikko jo itsessään älytön? Tarkemmin ajatellen tekoäly on ollut keskuudessamme jo vuosikymmeniä. Se vaan on nyt tullut konkreettisemmin meidän elämäämme eri sovelluksissa ja tulevien sovelluksien suunnitelmissa.

Kamppailtuani tänäänkin hetken laitteiden tekemien itsenäisten ratkaisujen kanssa ohittaakseni ne tunnustaudun edelleenkin teknologian kaveriksi. En kuitenkaan antaisi sille valtaa kaiken yli, kuten en myöskään byrokratia järjelle. Kaikitenkin on nähdäkseni se uhka, että nämä alkavat kävellä arkijärjen yli. Tähänhän on jo totuttu jo byrokratiajärjen kanssa eläessämme.

Tekoälysovelluksiin taitaa törmätä siellä ja täälläkin. Ensimmäinen vastaaja on asiakaspalvelussa useimmiten joku ”Maija” tai ”Mikko”, jolle kysymys menee ennen kuin saa kontaktin aitoon Maijaan tai Mikkoon. Mietinkin josko minullakin olisi tässä omassa huushollissa joku vaikkapa ”Hantta” kertomassa aamulla, että nyt sitten insuliinia mittaustesi perusteella 60 yksikköä ja lääkelistalla olevat… sekä tilitys yhdistyksen toimintatuesta. Sitten kysyy ”Miten voit tänä aamuna, kerro siitä!” Siinähän onkin kaveri kanssani!  Hänestä olenkin saanut kaipaamani faktan tarkistajan. Kun käännän oven lukkoa auki, niin tämä faktan tarkistaja kysyy, onko sinulla avaimet, kortit ja välttämätön käteinen, puhelin ja muistatko tämän osoitteen, johon pitää palata?” Tämähän onkin uusi uljas olemisen muoto! No, puhelimessa on kyllä nytkin hälytykset kalenteriasioista.  

Lähin omainen on ollut elämän piirin supistuessa siihen omaan neljä seinää käsittävään tilaan monelle viranomainen, jota edustavat kaikki hyvinvointivaltioksi määritellyssä yhteiskunnassa olevat tahot. Kun siihen saakin tuon välkyn ”Hantan” kaveriksi, niin homma onkin jees, eikös vaan! Mutta… Tuo sana on hyvä lieventämään väitettä. Ehkä sittenkin jotakin taitaa puuttua? Välttämättä tuon välkyn kaverin pitäminen ystävänä ei ehkä olekaan varsinainen ongelma, kunhan muistan, että hän kysyy ja muistuttaa vain hänelle opetetut kysymykset. Niihin vastaukset tulee kirjanoppineen opetuksena. Minun saamassani kaverissa ei ole vielä eettistä inhimillisyyttä. Hän toistaa prikulleen sen kaavan, mikä kuuluu asiaan. Aivan samahan on ollut byrokratian lähtöasetelma. Onko tässä sittenkään mitään uutta auringon alla? Siispä tekoälyllinen elämäntapa voikin…