Olen jo kaksi kertaa asioinut hyvinvointialueen palvelupisteessä onnistuneesti, upea juttu, eikös vaan, mutta… Tuo ”mutta” sana on loistava sekä asiaa täsmentävänä mutta se voi myös olla huono merkki jostakin. Kun näiden hyvinvointialueiden syntyyn meitä valistettiin, niin useinkin kuulin, kaikki jatkuu entiseen malliin… Osaltani se onkin jatkunut, mutta jälleen tuo edellä ollut sana. Näillä kahdellakin asiointikerralla kuulin rajoittavan kommentin asiakaspalvelussa siitä, että nyt asiat ovat muuttuneet. Minulla oli pari yhteystietoa, mutta ne oli syytä pistää jäihin. Pari viikkoa sitten tuolla yhdessä kohtaamispaikassa kaveri kysäisi, miten olet selvinnyt. Eilen vanha kaveri kaupassa nykäisi hihasta ja tervehti, miten menee? Molemmat saivat vastauksen ”selvästi kohtuullisesti!”

No niin, mutta! Edellä mainiten minulla, mutta ei kaikilla! Otin uudelleen tutkasiltavaksi diabetesyhdistyksen tiedotteen. Siinä todetaan, että hyvinvointialueelle siirtyminen aiheuttaa diabeteksen hoitoon haasteita, mutta sisältää myös mahdollisuuksia. Olen seurannut myös sydänliiton tiedotteita ja ollut sen verkkoluennoilla, joissa on esiintynyt sanaa nuotistoa. Vammaisjärjestöjen julkaisut ovat hyvin linjanneet tilannetta uuden lainsäädännön myötä. Kansalaistoiminnallinen tila taitaa olla kohtuullisessa vireessä. Arvaamattomuus on luonnollista ja se on kaiken aikaa läsnä epätietoisuuden sietämättömänä keveytenä, kuten on tullut useammassakin asiayhteydessä todenneeksi.

Itse olen saanut vaeltaa jokseenkin onnellisten tähtien loisteessa tähän saakka. Hoitosuunnitelmat ovat pitäneet ja niihin on tilanteen mukaisesti tehty nopeita muutoksia. Ne ovat mahdollistaneet, että kirjoitan nyt tätäkin pähkäilyäni. Omalta osaltani myönnän, että sittenkin jotkut ovat tasa-arvoisempia ja onnellisemmassa asemassa kuin jotkut muut. Tämä paistaa läpi tuosta lukemastani yhdistyksen tiedotteestakin. Siinäpä on sitten hyvinvointialueelle haastetta. Kuinka se ottaa sen vastaan, sillä hitaita näyttävät olevan kiireetkin. Isot laivat kääntyvät tunnetusti hitaasti ja sitähän on sitten kansalaistenkin siedettävä, mutta… Jälleen huomioitava tuon sanan jälkimerkitys siinä, että rajansa on kyllä sietämiselläkin. En ole nyt juuri lähdössä hyvinvointialueen palvelupisteeseen, mutta loppuviikosta se on välttämätön. Kirjoitin tämän pähkäilyn siksi, että meidän itse kunkin on paikallaan pitää tuntokykyä yllä siitä, miten tässä nykyviidakossa selvitään?