Omassa kansalaistoiminnassani keskeinen kenttä liittyy ehkäisevän päihdetyön ja sosiaalisten kysymysten alueelle, jossa Ehyt ry on keskeisin toimija. Se on täkäläisessä elämänmenossa osallisena, kiitos siitä erityisesti Porin seudun työttömille. Osallisuuden mahdollistajina ovat yhteistyökumppanit ja verkosto. EHYTin osuus ehkäisevän päihdetyön kokonaisuudesta on osa kansalaistoimintaa. Jäsenyhdistyksien toimintakentän monialaisuus on sekä vahvuus että rajoite. Ennalta ehkäisevä työ on kattokäsitteenä lähes kaikkialla esillä. Siitäpä joutukaankin kysymään, mitä ehkäistään, miten, kuka ja missä? Kuten elämässä yleensä niin usein sattuu ja tapahtuu sekä ennakoitua että yllättävää. Seurauksena hämmennyksen tila, vai onko sittenkään?  

Tietysti voidaan kysyä sitä, miten ja millä tavalla muut jäsenyhdistykset ovat mukana, ja itsellekin on luonnollinen kehotus katsoa peiliin. Olen henkilökohtaisesti sekä itselleni että kanssatoimijoille nähnyt kohtuulliseksi periaatteeksi sen, että kyseessä on vapaaehtoistoiminta ja siinähän on kaksi osaa sanassakin vapaa ja ehto eli on vapaus tehdä tai olla tekemättä, joten itse kukin määrittelee ne reunaehdot, jolla on mukana. Siksi en ole kovinkaan ns patisteluun innostunut ja itseenikin on lieventynyt. Kiitollisuus heitä kohtaan, joiden ansiosta homma on pysynyt joltisessakin käynnissä.

Mikä on olemisen tunneilmaus syksyä kohti mentäessä? Otsikon nappasin yli kaksi vuotta sitten kirjoittamani perusteella. Olin kirjoittanut 14.2.2021 ”Hämmentäviä aikoja elettäessä – teit niin tai näin – aina väärinpäinkö?” Hämmentävät ajat eivät ole ohi eikä varmaan sekään, että kaikki onkin mennyt väärinpäin. En tosin ole nyt saanut täkäläisiltä kumppaneilta tuota viestiä, mutta muualta sitä on tullut. Se on tosin koitunut myös paikallisia järjestelyjä selkeyttäväksi. Siksi tuon tämän asian tässä julkiseksi täällä omalla palstallani, mutta se kylläkin liittyy myös muuhun raittiustyön verkostoon. Olen ollut pitkään vastuullinen nyttemmin korona-ajan alkamisesta suurin piirtein sammutetuin lyhdyin hiipuneeseen tilaan ajautuneessa 19.12.1975 rekisteriin viedyn vanhan raittiusliikkeen yhdistyksestä. Vielä tämän vuosituhannen alkuvuosina se oli mukana useissa hankkeissa ja toteutti opintojärjestön kanssa erinäisiä seminaareja ja ryhmätoimintaa.

Elämässä on hämmennystä eri muodoissaan ja tasoissaan aiheuttavia tilanteita. Hämmennys on siitä kelvollinen kohtaaminen, kun siitä voi selvitä tolpilleen. Kanveesiin lyötynäkin voi vielä nousta ja pudistella päätään, mitä sattuikaan. Tosion se jättää oman muistijälkensä kohteeseensa. Yllätyksestä hämmentyessä voi alkaa koota palasia yhteen ja katsoa, mitähän nyt. Näin voi alkaa toipua vuosikymmentenkin yhteyden katkettua. Tietysti harmittaa, kun on muutaman vuoden turhaan pitänyt yllä jotakin juttua lähinnä aatteen ja solidaarisuuden illuusioinkin myötä. Näin kävi edellisessä kappaleessa mainitun asian kanssa. Nyt kuitenkin tätä kirjoittaessa vuosien historia on siltä’ osin taakse jäänyttä ja pöytä on puhdistettu. Perusta on jätetty voimaan mahdollisen ylös nostamisen varalle, kun se ei nykyjärjestelyllä vaadi panostuksia. Se voi olla telakalla silleen jätettynä, vaikka kymmenen vuotta. Nyt on tehty se, mikä tässä tilanteessa tuntui järkevältä.

Edellä mainittu hämmennys oli se, että oikeudellisesti prikulleen pitävä yksioikoinen viesti hämmensi. Siitä selvittyä ehkäisevä päihdetyö jatkuu ajatuksella raittiin elämän vaalimisesta. Mahdollisesti joitakin mietteitä jää tästäkin prosessissa. Raittiusliike ja nykyinen ehkäisevä työ ovat nykymaailmaan arvokas osa. Kentällä on kilpailua, hyvä niin, mutta se ei saisi polkea alleen fokusta, joka tällä hyvinvoinnin lohkolla on. Mukana olemiseni vuosikymmenten kulussa on tullut törmänneeksi ahdaskatseiseen valta ja etu tuijotukseen. Sitä saattoi löytyä tästäkin asiasta sekä pitkässä juoksussa että sen maalisuoralla. Hämmennys on poissa! Carpe diem ja matka jatkuu!