Ihmisen tarpeena on johonkin kuuluminen. Se on ihmisen sisintä silloinkin, kun Kuopion asemalla savolaiskaveri kysyy ystävällisesti ”mistä työ ootta?” ja läntinen satunnainen kulkija murahtaa, ”en sitte mistään!” Tämä läntinen itsetietoinen kaveri kuitenkin sisimmässään tuntee sen, että ”mä oon sittenkin meiltä ja muut ovat meirän krasnnista, ettäs se on sitte nuan!” Minä olen juuriltani itäiseltä alueelta, mutta tullut oppineeksi läntistä mieltä, joten suotakoon tuo edellä esitetty. Oma korona-ajan ja sen jälkeinen soten tultua ”Jaakobin paini” on nostanut pintaan näitäkin mietteitä.

Koronan seurauksena moni perinteinen toiminto hiipui, joskin monet aiemmin livenä toteutetut siirtyivät verkkoon ja osa on uudelleen muotoutunut hybriditapahtumiksi. Verkkoon siirtyminen omakohtaisesti on sidoksissa tekniikan hallintaan ja siinä oppimisen ja erehty6misen opintomalli tarvitsee kärsivällisyyttä ja hoksottimia, mistä voisi löytyä apua. Jos ja kun kärsivällisyys on herkästi muuntumassa kärsimättömyydeksi, niin siinäpä sitä sitten ollaankin! Mukana pysyminen vaikkapa vain roikkumismielessä ei olekaan itsestään selvyys. Psykologinen kysymys onkin, millä mielellä yrittää roikkua mukana tai koko juttu tulee jätetyksi. Paikallaan onkin muistaa mitalin kaksi eri puolta ihanat menneet ja kurja nykyhetki, kun tämä homma nyt tökkii tai uhkaa hiipua ja jäädä.

Mukana roikkumisen käytännössä törmää suorittamiseen. Joitakin suorittamisia on omallakin kohdalla näiden kärvistellyn vuosien aikana esiintynyt. Ensinnäkin on muistettava periaatteena se, että elämä ei ole suorittamista, mutta elämästä ei selviä ilman suorittamisia. Selviytyminen on kaikkineen tekoja ja toimintaa sekä hyvässä että vähemmän miellyttävässä mielessä. Toisaalla siihen liittyy myös vastuuta. Jostakin luopuminen aiheuttaa tunnemielteen, onko tämä nyt oikein? Petänköhän nyt jonkun lupaukseni jollekin? Oliko lupaus itselle4ni? Jonkin asian toteutukseen tai toteuttamatta jättäminen tarvitsee ihmisen mielen hyväksynnän. Tämä voi olla harkittu ja useinkin pidemmänkin ajan pohdinnan tulosta, jolloin se on ollut käsittelyssä kypsyäkseen omantunnon hyväksyntään saakka, mutta… On myös luopumisia, jotka jäävät pois ohjelmasta hiipumalla ja niiden suhteen voi tulla mieleen tarve käydä ennen perinteeseen kuuluvassa toiminnossa ilmoittautumassa ja osoittamassa vielä kuuluvansa vaikkapa enää vain löyhästi joukkoon.

Miksi otsikossa on sana ”roikkuminen” ja millaisen mielikuvan se antaa?  Jatkohan kertoo sen ristiriitaisuudesta. Jutussa ei olla ihan täydellä sydämellä eli kaikki se, missä on vaikeana aikana ollut mukana ei olekaan tuota roikkumista, vaan se on toteutunut tai ollut toteutumatta tilanteisuuden reunaehtojen puitteissa. Käsitteenä tähän sopii situationaalinen säätöpiiri, jossa ovat sekä pysyvät että satunnaisesti esiin tulevat seikat. Yli laidan heitot toteutuvar harkitusti. Näitä on juuri tälläkin hetkellä. Mukana roikkuminen pitää jonkinlaisen yhteyden yllä. Sen ongelmallisuus ilmenee mahdollisessa ja usein todennäköisessä epätietoisuuden vakkutessa. Sen torjumiseksi pitäisi määritellä yhteyden sisältö odotuksineen osasten keskenään. Iloisia aikoja tämän kirjoittaja koki kotiseurakunnan taholta. Korona-ajan alkamisen jälkeenkään ei oke ollut yhtään kontaktia kummaltakaan suunnalta muutoin kuin tietoinen jäsenyyssuhde. Nyt juuri syntymäpäivän merkeissä käynyt kutsu herätti ilmoittautumaan tilaisuuteen.

Mitä tämä mukana roikkuminen oikeastaan onkaan? Se voi olla ja useinkin onkin vain ja ainoastaan olemisen mielekkyyden toteutumista. Siinä ollaan merkityksellisissä olemisen muodoissa, mikä voi näyttää jonkun muun silmissä turhain päiväiseltä joutilaisuudelta. Kuitenkin tarkoituksellinen joutilaisuus voi toteuttaa elämän tosi tarkoituksellisuutta. Kun on tullut lähteneeksi johonkin hankkeeseen mukaan, niin pienetkin asiat ovat voineet olla hankkeelle ihan hyviä. Kun itse aikoinaan asetin virkatoimien päädyttyä lähtökohdaksi sen, että voin jakaa, minkä itse saan ja rohkaista muita kulkemaan, niin vaikka hihasta nykimisen armolahja onkin heikko, niin näitä on kuitenkin tullut roikkumisenkin aikana toteutettua.  Tilaqnteeksi voi tulla sekin, että päätös jatkamisesta tai irtautumisesta on tehtävä tässä ja nyt! Se nykyään useimmissa toteutuu tunnistautumisen jälkeen nappia painamalla ja jos sille on määräaika, niin se on tehtävä tässä hetkessä. Juuri jätin painamatta nappia eli se oli sitten tässä! Paluun mahdollisuus on olemassa tietyn prosessin kautta. Tuskin tähän asiaan sitä on näköpiirissä siinä organisaatiossa. Asia voi jatkua toisaalla sen mukaan kun Luoja suo!