etusivuotsikko2

Epävarmuuksien sietämätön keveys vallitsevana tilana koettelee sekä henkilökohtaisissa että yhteisissä kuvioissa, mutta… Entäs, josko tuo sietämättömyys voisikin muuttua sietämisen keveydeksi ja nähdä tilanteen yli laivan kapteenin malliin horisonttiin. Kieltämättä tuo on helpoimmin sanottu kuin toteutettu. Järjestökoulutuksissa puhuriaan skenaarioista, visioista ja kaiken kaikkiaan suunnittelun tärkeydestä ja se hyvä niin! Mutta sekin on helpommin sanottu kuin arkikäytöissä toteutettavissa.

Moni asia on jokseenkin hyvin hanskassa, mutta puuttuva pala voikin olla kaiken perusta ja näin ollaankin umpikujassa. Tämä peruskivi on useinkin van ha keksintö nimeltään raha. Silloin joskus ollessani kohtuullisen kokoisten budjettien kanssa tekemisissä tiukassa tilanteessa saatettiin todeta, että onpa vaikka kuinka ison talon asioita pyörittämässä, mutta jos ei ole nappulaa, niin siinäpä sitä sitten ollaan! Nyt järjestökentälläkin on käynnistymässä muutosneuvotteluja. Pienissä ympyröissä siihen ei ole tarvetta, puretaan rakenne, mahdollisessa toimipisteessä viimeinen sammuttaa valot ja vie avaimet pois sekä kantaa arkistot jonnekin. Aikansa kitkuteltuaan viimeinen mohikaani saattaa jollakin keinotekoisellakin tavalla jotakin jäännettä säilyttää toteamalla, tämä oli nyt tässä!

Luulin henkilökohtaisena yksiselitteisenä luulona korona-ajan koituneen vaikeimmaksi mahdolliseksi. Kyllä se sitä olikin, mutta pelko on hiipinyt nyt jälkeisinä korona-ajan ensi vuosina. Myönteistä on kylläkin ilmassa, sillä olen jokseenkin aktiivisesti seurannut hybridielämäntapaan kytkeytyneenä kaikkea mahdollista. Niistä on heijastunut mieleeni otsikon ajatus. Muutosmylläkkä soten ja koronavelan jälkeen on menossa ja se heijastuu kansalaistoimintoihinkin.

Mietin lukiessani parista kolmannen sektorin toimijan uutista, joista toisessa on käynnistymässä muutosneuvottelut mahdollisine irtisanomisineen ja toisessa toimipisteiden rahoituksen jatkuvuuden epävarmuus. Kolmantena tulkoon mainituksi itse saamani ilmoitus jo ennen korona-aikaa hiipumassa olleen yhdistyksen potkut omasta keskusjärjestöstään. Näin näiden jokaisen osalta toiminnan linjaukseen kaksi päävaihtoehtoa suuntautuminen tilanteeseen reaktiivisesti tai proaktiivisesti. Kolmanneksi oivallukseksi mieleen nousi lähtökohtaisesti proaktiivinen malli, mutta liikkeelle lähtö kuitenkin tässä ja nyt. Siinä on silloin reaktiivisuutta.

Olen tunnistanut elämässäni useinkin ”helmasyntini” eli luonteenpiirteeni reaktiivisuuden, mutta toisaalta kylläkin sisimmässäni tarpeen arvoperustaiseen proaktiivisuuteen. Toisaalta on inhimillistä, että useinkin reaktiivisuuden perustana onkin kiire, eikä silloin ehdi proaktiivisuuden toteuttamiseen. Siihen liittyy joskus ja useinkin Väinö Linnan ”Sotaromaanin” alussa oleva kohta, kun luutnantti Autio opastaa nuorta vänrikkiä Kariluotoa joukkueen hyökkäämisessä: ”Älä anna pysähtyä, vaan koita yhteen menoon. Missään tapauksessa ei saa jäädä tuleen makaamaan.

Reaktiivisuus ja proaktiivisuus ovat meillä edessämme oikeastaan kaiken aikaa ratkaistessamme, miten olla. Se on vuorovaikutuksissammekin. Erityisesti tämä on vastassa, kun on kysymys närkästyksestämme toisen kanssa tapahtuneeseen kanssakäymiseen. Kysymys on omasta tulkinnastamme toiselta tulleeseen. Samoin on kysymys omasta esittämästämme kanssaihmiselle tai mille tahansa muulle oliolle. Siksi mielessä pyörii, että pitäisi ajatella, mitä ilmaisee. Onko tarpeen ilmaista kaikki, mitä mielessä pyörii juuri nyt? Siis, miten toimia loukkaavien ilmiöiden kohtaamisessa, ollako reaktiivinen vaiko proaktiivinen ja katsoa horisonttiin?

Ehkä silleen jättäminen voisi olla mahdollinen yhdistelmä reaktiivista proaktviisuutta? Kieltämättä tekemättä jättäminenkin on teko, mutta tekona asian jättäminen leijumaan tulevaisuuden varaan voi toimia. Päätöksenteossakin pöydälle pano tai lepäämään siirto joksikin aikaa on juuri sen hetkinen ratkaisu asiaan. Jatkoaika on kieltämättä kaksiteräinen miekka ratkaisuksi. Nyt kuitenkin meillä on monia murroskauden asioita sekä suurempina että pieniä päivittäisinä kysymyksinä. Joissakin on välttämätöntä olla reaktiivinen mutta yritetään sittenkin katsoa horisonttiin.

Comments powered by CComment