Tulosta
Kategoria: Terttu Elomaan blogi
Osumia: 496

Tokihan me sen itse kukin tiedämme, tai ainakin uskomme tietävämme.

Ennen kuin jatkan, niin myönnettäköön rehellisesti, etten ole lukenut kansanedustaja Anna Kontulan kirjaa Eduskunta - Ystäviä ja vihamiehiä. Mutta kävin kuuntelemassa itse Annaa, porilaistaustausta, nykyisin tamperelaista, vasemmistoliiton kansanedustajaa.

Oli mielenkiintoinen tuttavuus tutustua hänen kauttaan eduskuntaan ja sen näkyvään ja kulissientakaiseen toimintaan. Ainakin niiltä osin, kuin ilmeisesti tuo kirjakin paljastaa.

 

Toisen kauden kansanedustaja, kuten ekan ja vanhempien, eivät ole ”näyttäytyneet” minulle eduskunnan täysistuntojen katsojaa, tavalla, joista nyt kuulin. Kaikki protokollat, hierarkiat ja sen sellaiset kyllä näkyvät teeveen katsojalle jollakin tasolla, mutta, mutta...

Kuinka moni on esimerkiksi tullut viimeisen päälle pohtineeksi mm. istumajärjestystä eduskuntasalissa, järjestystä edustajista otetuista valokuvista. En minä ainakaan. Nyt tulleen tiedon mukaan olen varma, että katseeni ja ajatukseni siirtyy entistä enemmän tuohon suuntaan.

Puheenvuorojen pitäjät ehkä ymmärrämme. On sovittu kuka puhuu ja mistäkin asiasta. Hyvä näin, sillä yksi ihminen ei voi mitenkään tietää kaikesta kaikkea, vaikka niin oletammekin. Tai kuka olettaa.

Tietämättömyyttään ei sovi kuitenkaan näyttää, vaikka ymmärrämmekin ihmisten rajallisuuden. Katsotaan esimerkiksi edustajien edessä olevia mahtavia paperipinoja. Ja nuo pinot eivät ole likikään ainoita, joita kansanedustajien tulisi sisäistää. Onko edes mahdollista.

Kaikesta näistä Anna Kontula kertoi. On tehnyt selvitystä.

Hän kertoi myös eduskunnan monista kirjoittamattomista säännöistä. Ne pitää vain oppia. On pärjättävä. On myös jollakin tasolla huolehdittava muista. Kaikista ei huudella lehdistön palstoilla.
Miten tavallinen kansalainen sietää jatkuvaa konfliktia? Ei aina hyvin. Jossain kohtaa ”pinna palaa” ja se näkyy monella eri tavalla. Samoin tuolla pienoissuomessa, jonne on koottu kattava edustus kautta maan. On erilaisia ihmisiä, erilaisista taustoista lähtöisin, erilaisin tiedoin ja taidoin varustettu. Voimmeko jo valintavaiheessa tietää esimerkiksi kyseisen henkilön stressintietokykyä.

Eduskunnassa on jatkuva konflikti. On 200 erilaisin näkökulmin osallistuvaa edustajaa taustavoimineen. Siellä on jatkuva kamppailu vallasta edustajien ja heidän intressiryhmiensä välillä. Kamppaillaan näkyvyydestä ja sitä kautta voimasta ajaa omien asioita. Sitä varten kansanedustajat on valittu, hoitamaan valitsijoidensa asettamia tavoitteita.

Niin kuin kerroin, en ole lukenut kirjaa, mutta Anna Kontula ”avasi” mielenkiintoisella tavalla kirjansa sanoman, minullekin.

Terttu Elomaa