Tulosta
Kategoria: Terttu Elomaan blogi
Osumia: 447

Aatokseni voisi alkaa vaikka sanoilla: kyllä minä niin mieleni pahoitin.

Mielensä kun voi pahoittaa milloin mistäkin, ja aivan liian vähästä. Mitäänsanomattomista asioista. Luuloista, kuulopuheista. Niille ei pidä kuitenkaan antaa valtaa. Muuten asioista tulee lumipalloefektin lailla yhä suurempia ja suurempia. Lopulta ei enää edes muista mistä kiikastaa. Mikä olikaan alunperin se asia, josta ”otti nokkiinsa”. Mutta periksi ei voi antaa, kun ei ”se toinenkaan”. Ja mistä edes aloittaisi.

Tällaisia tilanteita syntyy itse kullekin, joskus, toivottavasti harvoin. Mutta eteenpäin on mentävä, niin kuin mummo lumessa. Jos kaatuu, niin noustaan ylös ja jatketaan matkaa.

Vaan enpä ala sanomaani tuosta. Ei ole mitenkään tarvis. Ainakaan tällä hetkellä. Päin vastoin.

Mutta mitä piti julkituoda.

yksin mietintä

Eräs ”kamu” kirjoitti (huom. kirjoitti) tai enemmänkin kyseli, että miten sitä aina jaksaa mennä kaikenlaisiin juttuihin, touhuihin mukaan. Varsinkin kun niistä ei edes makseta ja joskus jopa ketuttaakin meno. Mutta sitten kun ”reissuun” on lähtenyt, niin vot. Olipa hyvä, että lähti ja tuli toimineeksi kuka mitenkin ja missä piireissä sitten olikaan.

Mikä antaa voimia tehdä, ”harrastaa”, jopa omien voimiensa äärirajoilla.

Tähän voisi sanoa, että ihmiset. Näin eräskin "kommentoija" loihe lausumaan, että juuri ne todelliset ihmiset.


Vaikka meikäläinenkin (huom. siis minäkin) viettää suuren osan aikaansa nettivaltakunnassa seuraten ja silloin tällöin kommentoiden ”kamujen” edesottamuksia, niin ihminen itsessään on juuri tuo mihin tarttua. Tarttua siihen sitten vaikka somessa, jossa (tuon edellä kerrotun kirjoittajan mukaan) kohtaa vain ohuen teksti/kuvakerroksen. Sanoisin, että niidenkin takana on tuo ihminen. Ihminen, jonka on oppinut jotenkin, edes pieneltä osin, tuntemaan elämän aikana.

älypuhelinopastus

Entäs sitten nämä todelliset live-ihmiset, joita tapaamme kasvotusten eri tapahtumissa, harastusten parissa tai missä milloinkin. Nämä ihmiset ovat se elämän suola, jotka panevat jaksamaan. Heidän innostuksensa, mukanaolonsa kera ilojen ja surujen vertaistensa joukossa. Ja vertaistemme joukkoon me kaikki hakeudumme tai johkaannumme. Tunnemme itsemme hyväksytyksi.

Ei kuitenkaan pidä aliarvioida itseään, uskallustaan. On myös uskallettava rikkoa raja-aitoja. Mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. - Aina ei ole kivaa, mutta sellaistahan elämä on. Äärirajoilla kulkemista, uusia ulottuvuuksia ja ystäviä hankkien, ja omanlaistamme apua antaen.

Siis aiheeseen: Live vastaan some. Molemmat käy. Molemmille on oma paikkansa.