etusivuotsikko2

Marraskuun pimeä,

ilon ja surun aikaa.

Kesän valoisuus poissa,

syksyn väriloisto takana.

Talven valoa odotellessa

pakollinen marraspimeä.

Elettävä silti on.

Kukin omin voimin.

Iloittava elon pienistäkin hetkistä.

Paluuta ei ole.

Nautitaan siis tästä hetkestä.


- Aita.Autaminen Sivutie Se on tullut entistä tärkeämmäksi elementiksi. Sillä notkutaan, parannetaan maailmaa, silmäillään karkulaista, autetaan ja avitetaan naapuria. Apua on aina ollut tarjolla, niin jo pikkulikkana ollessani, kuin yhä vielä, kohti vanhuutta taivaltavana. Kiitos siitä.
Olen senkin todennut, että hyvät naapurit ovat kullanarvoiset. Näin ei ole likikään kaikilla. Häiriköintiä, jopa puhumattomuutta, joka sekin tuntuu pahalta.
”Permudan kolmio”, joka on oman kulmakuntani pelastaja, on varsin vilkkaassa käytössä. Kyseiseen kolmioon mahtuu kyllä useampikin kohtaaja. Taitaa olla jo ”viiskulma”.
Tuo aita on tätä nykyä näyttänyt parhaiden puoliensa lisäksi myös heikkoutensa. Vai voisiko sanoa, että matalalla käyskentelevä ja vilkas koiruus on näyttänyt viisautensa. Löytää kolon kuin kolon lähteä tutkimaan maailmaa, naapurustoa. Aidan toiselle puolelle on päästävä. Eipä voi sanoa edes ruohon olevan vihreämpää.

Turvaväli Sivutie

- Turvavälit. Täytyy myöntää ettei se aina onnistu. Ja nuo maskit. Niitä tulee käytettyä liiankin ”harkiten”. Miksi? Sitä sopii kysyä. Olenko vain tuudittautunut oman paikkakunnan hyvään tautitilanteeseen, sillä en tunne ainuttakaan, joka olisi koronaan sairastanut. Ehkä vasta tutun tai läheisen sairastuminen saa omatkin hälytyskellot soimaan. Valitettavaa, mutta totta.

- Kanssakäyminen, muidenkin kuin lähiomaisten kanssa, on ollut ja on vielä vastakin luupin alla. Minne mennä ja miten toimia. Uskaltaako osallistua, vaiko ei. Tätä tulee miettineeksi. Kaikesta huolimatta liikkua pitää ja ihmisten ilmoille päästä. Muuten tulee entistäkin höperömmäksi. Onneksi minun ”harrastukseni” on ollut voimissaan. Väki kokoontuu ja voi mielestään ja mieleltään hyvin.

Asukastupa SAmpola Sivutie- Kuva Sampolan asukastuvan tiloista kuvaa paljolti tapahtumien nykytilaa. Tyhjää on. Useat tilaisuudet ja kokoukset pidetään etänä, joka tarkoittaa oleilua tietokoneen äärellä. Kuka viitsii ja jaksaa ja kenellä ylipäätään on mahdollisuutta moiseen. Minäkin olen jättäytynyt monesta.

Sampolassa ei asukastupaa enää ole. Pitäisikö olla? Kyllä, on vastaukseni. Kirjaston Salonkiin en ole tavanomaista tietäni löytänyt. Toki olen paikan katsastanut. Ei siellä pääse entisajan toimintaan ja tunnelmaan, mennä ja tulla omaan tahtiin, kahvitella, ruokailla. Tuntuu vieraalta. Liian steriiliä. Elämän rosoisuus puuttuu. Valitettavasti.

- Menipä valitukseksi. Mutta näinhän se usein on. Hyvät asiat pidetään luonnollisina eikä niistä paljon puhuta.

 - Sallittakoon pieni eläimellisyys.

 Kärpänen Sivutie

Pipparskakkutalon ikkunasta näkymä ulos. Ja mitä näkyy, Raatihuoneen lisäksi?
Kärpänen. Minusta se on kuin suora linkki kaupungin asukkaaseen. Olemme kuin kärpäsen p...a kaupungin byrokratiassa. Kuunnellaanko meitä. Kansalaisia. Porilaisia. Veronmaksajia.
Kun kuuntelee kanssaihmisten kertomuksia ja kokemuksia moninaisten asiain hoidosta, niin tuntuu, että varsinkin "köyhän ääni" jää todella kuulematta. Valitusten tie on kova ja kivinen.
Eilen kaupunginvaltuusto kokousti ja päätti kaupungin kunnallisveroprosentista. Puhuttiin paljon, perusteltiin puoleen jos toiseen. Äänestettiin. Nousua tuli. Miksi, tai miksi ei? Se jääköön kunkin pohdinnaksi. Syitä ja seurauksia varmasti riittää. Äänestyksiinkin on totuttu. Ei siinä mitään, mutta miksi äänestää tyhjää, kun on kansalaisilta saanut valtuudet päättää asioista. ”Tyhjän saa pyytämättäkin!” Tai miksi ylipäätään vaivautuu vaalipaikalle ja jättää tyhjän lipun. No, kannanottoja nuokin. Tekijöilleen varmasti perustellut.
Tulin myös seuranneeksi Porin perusturvan tuottavuusohjelman esittelyä. Päälliköt lupasivat paljon hyvää, mutta tuoko todellisuus sitä? Ikäihmisten palvelutuotanto todettiin raskaaksi, liiaksi laitospainotteiseksi. Siitä on siis päästävä. Lisätään kotiin tarjottavia palveluja. Mutta otetaanko palvelujen loppukäyttäjä todella huomioon, vai mennäänkö sitä rahan sanelemaa pitkospuuta pitkin. Tulipa taas tuo kärpänen mieleen.


-

Comments powered by CComment