etusivuotsikko2

- Mikä kuukausi???

Nytkö se sitten tapahtui? Hukkasinko jo itseni. Kohdalleni on osunut useita ”hukkapiiloetsintöjä”, milloin on mikäkin hukassa, silmäklasit nyt ainakin. Mutta nyt koko kuukausi. Ei enää rittänyt, että jo eilisen elin kahdesti.
Näin kävi päivänä eräänä. Piti hoitaman vuosien (paremminkin vuosikymmenien) takainen sopimusasia kuntoon ja yritin olla skarppina etten vain unohtaisi.

Havahduin. Mikä maa, mikä valuutta, ei kun mikä kuukausi nyt onkaan? Toukokuuta mielestäni elin, mutta epäilyksen p...kele iski, kun vielä lehteenkin oli präntätty - huhtikuu. Oikein sormista piti laskeman, yksi, kaksi...viisi. Toukokuu. Perikuntaakin tuli jo häirittyä kuukausisekoilullani.
No sattuuhan näitä, väärinkäsityksiä ja väärinkirjoituksia. Jopa minulle. Pakkaa sekoitti (näin itselleni vakuutin) kesän ja loppuvuoden suunnitelmat allakkaan kirjaamisineen.


Niin se asia. Hoidettua tuli. Eikä mennyt kuin kaksi päivää. Ensin soittokierrosta selvittääkseni, että mikä instanssi ko. asiaa hoitaa. Oikean numeron saatuani asiointi pääsi alkuun. Monen mutkan kautta virkailija löysi viimein tietokoneensa syövereistä oikean kansion, missä dokumentteja säilytettiin. Homma kuitenkin keskeytyi hetkeksi, kun virkailija ei osannutkaan vastailla kaikkiin kysymyksiini. Auttavainen kun oli, niin lupasi ottaa asioista selvää ja soitteli takaisin minulle. Hyvä. Toisena päivänä jo osasin neuvoa puhelimen toisessa päässä olevaa seuraavaa virkailijaa, että mistä kansiosta hän löytää tarvittavat tiedot. Asia oli uusi hänellekin. Nauroimme yhdessä ja selvittelimme yhteistuumin asian kuntoon. Tällä kertaa ei lainkaan harmittanut asioinnin ”vaikeusaste”. Kanssani juttelivat mukavat ja ystävälliset asiakasneuvojat. Toivottelimme toisillemme mukavia jatkoja. Päiväni jatkui onnellisten tähtien merkeissä.
Maakunnallinen Apuvälinekeskus laajakuva
- Nonnii, sanos porilainen. Tai voisi sitä sanoa muutakin.

Nyt sitten tuo viimeinenkin oljenkorsi on viety huitsin nevadaan. Tai minne lie. 
Matkani Maakunnalliseen apuvälinekeskukseen oli tuttu aiempien käyntieni vuoksi. Silti harmitti ja tuon harmitukseni kerroin tietty virkailijalle. Oli kanssani samaa mieltä. Oli saanut liiaksikin kuulla sinne tulevilta asiakkailta moitteita opastuksen heikkoudesta. Kuulin jopa, ettei navigaattorin avulla löydä oikeaan osoitteeseen. On siis oltava etukäteistietoa. Ja kulkupeli, oma tai kaverin tai peräti taksi. Polkupyörällä on mahdoton suuria kantamuksia hoidella, eikä varsinkaan matkan takaa -vaikkapa "toispualtjokkee".


Minun reittini ylittää Helsingintien ja ylhäällä opasteessa lukee Pinomäki. Se ei vielä paljoa kerro apuvälinelainaamosta. Luvattu opaste on tiettävästi TE-keskuksen heiniä. Missä viipyy tai on jo vuoden viipynyt. Tietääkö kukaan?
Ja ne muut kaksi pikkuista kylttiä. Eka matkan päässä Pinomäki-risteyksestä, ojan pohjalla. Seuraavaksi uusi tienristeys. Tässä ollut kyltti on nyt poissa. Onko sekin siellä ...nevadassa. Oikealla rekkoja, edessä tyhjää valmisteilla olevaa tietä (minne vie vai mistä on tulossa) ja vasemmalla rakennus. Sinnekö?  Vasta pihaan ajettaessa näkyy minne olet saapunut. Uudelta tieosuudesta, jonka määränpäästä ei siis ollut tietoa, näkyisi parhaiten tuo lainaamon mainoskyltti.
Hukkapiiloako tämäkin?


Olen laittanut muutaman kerran viestiä viranomaisille kysyäkseni mm. opasteista. Myös mahdollinen linjurireitti ko. paikkaan, vaikkapa viikottain, kiinnostaisi. Yhteydenottopyyntöihini (kaavakkeissa on tuo valintamahdollisuus) ei ole vastattu. Lukeeko kukaan postia, vai onko vain muodon vuoksi, jotta kansalaiset tuntisivat tyytyväisyyttä antaessaan niitä risuja tai ruusuja.
Ruusuja olen antanut henkilökunnalle, mutta liekö tätäkään huomioitu ylemmällä taholla.

 

- Ei päivää ettei koronaa.

Ajattelin, etten enää sanailisi tästä, mutta pääni pakottaa kirjaukseen.
Silmiini osui teksti liittyen koronan vuoksi määrättyihin kokoontumisrajoituksiin. Missä saa kokoontua ja montako olla paikalla. Rajoituksista ja niiden oikeutuksesta voidaan olla montaa mieltä, ja ollaankin. Jutusta oli kuitenkin luettavissa koronan takia sairastuneiden vähyys ja kuolemien ylikorostaminen, liioittelu. Vihastutti viittaus, että koronan aiheuttamat kuolemantapaukset ovat kohdistuneet pääasiassa vanhuksiin ja monisairaisiin, jotka joka tapauksessa ovat elämänsä loppusuoralla. Kirjoittaja ilmeisesti epäili henkensä menettäneiden kuolisyitä.

Muistolehto Sivutie
Heräsi kysymys, että kannattaako ylipäätään tehdä mitään sairauksien ja kuolemien ehkäisemiseksi, sillä joka tapauksessa kaikkien kohtalona on lopuksi kuolema. Kuka vanhana ja monisairaana, kuka nuorenpana ja perusterveenä tai jo heti syntyessään.
Loppumme ei muuksi muutu, vaikka uskoa olisi minne suuntaan tahansa.

Comments powered by CComment