etusivuotsikko2

- Ysi, ysi.

Ei tää Suomen kansa voi niin yksinkertaista olla, että kuvittelee 0,99 – 19,99 –hintojen (tai mitä lienevätkään) olevan sen halvempaa kuin maksut tasarahahinnoin. Eihän meillä edes ole yhden sentin kolikkoa käytössä. Saisi edes sen takaisin. Hinnat pyöristetään kuitenkin ylös tai alas. Näillä mainoskikkauksilla tietty ylös. On tää niin kummaa.

- Minne, minne?
 Auto SivutieMonta pikaista ja pelonsekaista hetkeä olen kokenut. Hui. Ajoinko väärin? Ollaanko yksisuuntaisella kadulla? Siis parkissa olevan auton nokka näyttää vanhan mielestä väärään suuntaan. Ajatusmaailmani horjuu hetkellisesti. Kuka kumma on keksinyt tämän ”hienouden” parkkeerata miten päin vaan. Kyllä. Ehkä jossain suuremmassa asutuskeskuksessa, suurkaupungissa, mutta että Porissa, keskustassa, missä muutenkaan ei ihmisiä liiemmälti ole. Myönnän kyllä, että parkkipaikkaa ja varsinkin ilmaista sellaista saa hakea muutaman kadunkulman päästä, mutta mitä sitten. Täällä, missä kadunpätkät ovat melko lyhyet. Toista se on miljoonakaungeissa. Hei haloo. Hieman malttia. Onko se valttia, en tiedä.

- Kirjain/nimi sinne tai tänne.
Valvonta kiristyy melkeinpä joka taholla. Poikaa ei saa sanoa pojaksi eikä tyttöä tytöksi. Ihonväristä nyt puhumattakaan tai siihen viittaavaan. Määrätyillä alkukirjaimilla olevaa sanaa ei saa sanoa, eikä mitään mikä hiemankin liippaa jotakin ihmisryhmää jotenkin, vaikkapa väärän mutkan kautta. Vihapuheen panetteluineen ja siihen liittyvät asiat ymmärrän enkä halua niihin asiaani verrattavankaan. On vain kyse tavallisista (niin olen luullut) sanoista, joita on iät ja ajat käytetty, eikä minun mielestäni edes missään ”pahassa” mielessä. Sana on nyt vain ollut sana. Mitä näitä nyt olisi: jäätelöt, piiput, pusut.
Ja entäs muut nimet. Ne nyt voi olla minkälaisia tahansa. Naimisten ja kaikensorttisten muuttovirtausten aikakautena en osaa ihmetellä moista asiaa. Mutta ei, monet ovet sulkeutuvat jos nimi on ”vääränlainen”, ei perinteinen virtanen tai lahtinen. Ihmistä ei nähdä nimien takana. Pitäisikö? Kyllä.

- Osallisena elämässä.
Yötaivas SivutieMitä on osallisuutemme ollut eri aikakausina. Tuota minulta kyseli eräs nuorukainen. Oli tekemässä koulutyötään, haastattelua. En oikein osannut vastata. Ihmettelin kysymyksen sanamuotoa. Eikö kaikkien elämä ole jotenkin osallisuutta johonkin. Jo elämä yksistään on osallisuutta. Lapsena leikit kavereiden kanssa on osallistumista, osallisuutta jossain yhteisössä, joissain tapauksessa ehkä vanhempien kautta lasten riennoissa. Nuorikkona osallisuuden piiri kasvaa muiden nuorten pariin. Osallistutaan mitä erilaisempiin tapahtumiin ja kaikenmaailman kommervenkkeihin. Ei aina niin jaloon ja ylvääseen, mutta kuitenkin. Entäs vanhempana. Työ, perhe, toimeentulo. Eikö siinä ole jo osallisuutta moneen lähtöön. Harrastukset, joko jo nuoresta aloitetut tai vasta myöhemmällä iällä löydetyt, ne vasta osallisuutta tuovatkin. Mikä milläkin alalla. Entä sitten vanhuus, jota vielä on toivottavasti jäljellä, vaikka eläkeikä onkin jo saavutettu. Osallisuus, osallistuminen jatkuu. Pitkäänkö. Se jää nähtäväksi.

- Maasta maahan.
 Ja nyt ei ole puhe maahanmuutosta, vaan maahanpanosta.
”Oli synkkä ja myrskyinen yö” -aloitus koulukirjoituksissa on varsin monille tuttu. Marraskuun päivien voisi sanoa olleen melko synkät. Ei kaikille, mutta minua tuo on koskettanut. Monessakin mielessä. Ajatuksia on virrannut suuntaan jos toiseenkin.
Vuosien saatossa useat sukulaiset, omaiset ovat menehtyneet juuri loppuvuoden aikoihin, marraskuun tietämillä. Tämäkään vuosi ei ollut poikkeus. Tässä kohdin voisi sanoa, että yhdenlainen osallisuus on loppunut. Onneksi on muistot.

Saarnaajan sanoin: Kaikella on aikansa. Aika on syntyä ja aika on kuolla. Tuossa välillä on ihmisen elämä, enemmän tai vähemmän onnellinen.

Kaikesta huolimatta Sivutien kulkijoille ja tämänkin palstan lukijoille

Oikein hyvää loppuvuotta 2021
ja toivottavasti tuleva vuosi 2022 suo onnelliset hetket itse kullekin säädylle!

Lyhty ja kukka Sivutie

näin toivottelee Terttu Elomaa

 

Comments powered by CComment