etusivuotsikko2

Tätänykyä, tai oikeemmin jo kauan aikaa sitten, kun ”työn teko” ansaintamielessä loppui, tuli mietittyä tulevaa, miten saan aikani kulumaan? Päiväunet nyt ainakin. 
Eläkkeelle jääminen voi olla joillekin totinen paikka, kun jokapäiväinen työssäolo- tai muu vakiintunut rytmi katkeaa. Työttömyyden kohdannut tai vallankaan työn syrjään pääsemätön on pakon edestä joutunut päivittämään omaa rytmiään mieleisekseen. Toivottavasti onnistuneesti. Ja parisuhteessa pohtiva miettii miten jaksaa katsella toisen naamaa jatkuvasti. Ennen sentään pääsi töihin pakoon.
- Nyt voin toteuttaa itseäni, niitä haaveita, joita en ole ehtinyt tehdä. Ruuhkavuodetkin ovat vieneet mehut ja jaksamiset. 
Näinköhän.
Taisi käydä niin, että jossain vaiheessa huomasin, että miten kummassa olen edes ehtinyt hoitaa kodin perherumban ja käydä töissä ja vielä muka harrastaa jotakin.

Kuviteltu, haaveiltu joutenolo kutkuttaa. Joko olisi sen aika. Olla tekemättä mitään. Ainakaan tänään. Tai edes hetken. Kupponen kuumaa ja vain olla....
Ajatukset pyörivät päässä, katse harhailee, haahuilee ympäristössä. Kahvi jäähtyy, pään sisäinen hyörintä kuumottaa aivokoppaa. No jos vain hiukan siirtäisin tuota tuolia, lehdet voisi sujauttaa keräyspussiin, vai kävisinkö kummiskin ulkona, vain hiukksen pihapiiriä katsastamassa. Ja ne puut suuliin olisi saatava. Hörppään kylmää kahvia. Mielessäni olen ollut jo kauan muualla. Pitäisi tehdä sitä ja tuota. Vaiko sittenkään. Antaa olla. Ainakin joksikin aikaa.

Tämmöistä tämä minun elämä. Onneksi on harrastuksia, eikä jouda tekstailemaan tylsyyttä. Joutenoloonkin on totuttauduttava.
Niin ne päikkärit. Pitäisi vain muistaa laittaa puhelin äänettömälle ja ovikellosta patteri pois. Muuten saattaa uni häiriintyä, mutta onkohan silläkään loppujen lopuksi väliä. Olen tyytyväinen, kun joku välittää minusta, vaikkakin vain häiritäkseen untani. - Joutaa sitä haudassa nukkua. Saa siis soittaa. Pirinä on päällä.

sdrJoskus olen kuin häkissä. Ajatus kiertää omaa rataansa eikä ulospääsyä tunnu löytyvän. Häkissäoloa en kuitenkaan kauan jaksa. Pois on päästävä. En vielä luovuta ja jätä itseäni häkin vangiksi. Tekemistä löytyy ja virtaakin – kiitos siitä - johonkin pisteeseen asti.
Tosiasia on, että liian kauaksi aikaa häkkiin sulkeutuminen nostaa kynnystä lähteä ja päästä uuteen nousuun, pois omasta kuplasta. - Kun on tynnyrissä kasvanut ja pruntista ruokittu, ei paljon ulkomaailmasta tiedä, kuvasi äitini yksipuolista näkemystä kodin ulkopuolella olevaan maailmaan. Siis tappi pois ja valoa elämään.

Yksi häkissä olo -tuntemukseni ajoittui aikaan, kun tuo vihulainen hammas ryttyili. Aikani kärvistelin ja toivoin tietty asian korjaantuvan itsestään, pillerien voimalla. Mutta ei. Vakiammattilaisauttajani oli valitettavasti sairaana enkä päässyt heti hoitoon.

Pelkovälineet Sivutielle Pääsyni/joutumiseni hammasslääkärin pelkotuoliin pitkittyi ja koetteli jaksamistani. Vihdoin tyhjänä odottavaan tuoliin rojahdettuani ja yläpuolella kaikenlaiset vempaimet uhkaavasti minua kohti sojottaessa, sanoin:
- Anna nyt vaikka nuijanukutus, mutta tee jotain!

Ja tekihän tuo, tuttavallinen, ystävällinen ja kauan minun pourukalustoani hoitanut lekuri. Tuuppasi piikkiä sinne ja tänne, jutteli, selitti ja poisti, ei  viisautta, joka oli aikoja sitten jo heivattu ties minne, vaan senhetkisen kivunaiheuttajan. Ei kummemmin moittinut näkemäänsä, vaan fiksusti totesi iän tuoman kokemuslisän näkyvän. Eletty elämä. Sitähän se.
Lupasin jatkaa hoitosuhdettamme. Ystävyytemme hinta selviää sitten aikanaan laskussa.

davKädentaito. Voisihan se olla tällaistakin.
Olen aina sanonut, että en virkkaa, merkkaa enkä brodeeraa. Mieluummin teen tai olen tekemäki käsilläni muuta. Yhdistystoiminnan harrastuspiiriläisetkin tietävät, että ennen pelaan vaikka korttia kuin sukkapuikkoja helistelen.
Pakosti, tai omasta halusta, olen joutunut ottamaan naulat, ruuvit ja meisselit käteeni, jotta edes pienet hommat jotenkin tulisi tehtyä. Varaston kopin ovi voi käydä useammankin kerran, kun etsin sopivankokoisia väähtimiä löytämiini erikokoisiin ruuveihin ja muttereihin.

Etsi ja löydä. No, niin kauan on tietty hyvä, kun vielä muistaa mitä on etsimässä. Löytyminen voi sitten ollakin jo toinen juttu.

Hassuttelu Sivutielle - Ei maar.
Kyllä tässä juttua riittäisi, mutta kun kauppareissukin odottaa. Ja ne puut. Jokohan sade loppui, jotta voisi sitäkin hommaa jatkaa. Tätä tietsikalla oloa on aivan riittämiin. Paperihommat saavat tältä erää jäädä - vaikka huomiseen.

Comments powered by CComment