- Katse ulos, aurinko paistaa. Ilma on raikas.  Kaunista. On syksy ja syksyn moniväriloisto. Ei maar, tuli jo toisenlainen kauneus. Sateet ja pimeys, kohta pakkaset. Jalat märkinä, kädet kylminä. Pukeutumiskysymys, sanovat. Huurteinen luonto ja auringonpaiste. Paukkupakkanen ja lunta tuiskuttaa.
Kuka mistäkin tykkää. Janiinedelleen.
Vuodenajat ja niiden tuomat vaihtelut ovat meille suomalaisille tuttua. Kaikille ei. On samaa päivästä päivään. Voisi sanoa, että on hienoa olla suomalainen. Sanonkin.
- Kauniista ajatuksista huolimatta epävakaat ajat verottavat mielen terveyttä. Onko jo kyllästymiseen asti puhuttu koronasta, sodasta, sotesta, hintojen noususta? Ei ehkä vielä tarpeeksikaan, mutta pienen ihmisen pää menee sekaisin jo pelkistä termeistä. Noista kaikista tärkeistä asioista ”kadun miehet ja naiset” puhuvat kuitenkin näinä päivinä. Miten pärjään tulevaisuudessa, kun jo nyt ollaan vaikeuksissa? Mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja onko sitä edes?

On. Mutta minkälainen. Moni asia on paljolti itsestä kiinni, ainakin ajatustasolla. Ei anneta liikaa ajatusten harhailla. Vaikeaa se on, mutta...
- Olipas taas synkkää. Sitä se on, omassakin mielenmaailmassa. Kaveri kysyisi: onko lääkitys kohdillaan? Ei aina. Nytkin näköjään takkuaa. Mutta eteenpäin. Pakko tästäkin selvitä. Ja selvitään. - Niin se aurinko. Tuolla se pilkotti. Koetti tulla liki. Tulee kenties huomenna.

Liki tulee myös nuo sähköiset kaksipyöräiset, lähes äänettömästi liikuteltavat laudat ja mitä erilaisemmat mopot. Tunturin kaikki tunsivat ja kuulivat vaan ei näitä. Olkoon mitä lienevätkään, mutta vaaratilanteita ne tai paremminkin niiden käyttäjät aiheuttavat. Luovat pelkoa lähiliikkujille. Niillä saa ajaa kävelykaduilla jalankulkijoiden seassa. Äänetönnä ja liki viistäen.
Liikkujia ja liikuntaa on monenlaista. Kävellään, juostaan, pyöräillään. Niistä voisi puhua kuntoiluna. Mutta miten on noiden ”lautailijoiden” liikunnasta saatavien hyötyjen. Rannenivelet voimistuvat kaasuteltaessa, mutta saahan nuo nivelet liikuntaa jo puhelinta näppältäessä, sivuja vieritellessä. Mites muu keho. Se taitaa jäädä vähemmälle. Aivotoiminnasta en osaa sanoa. Liikettä ehkä sielläkin, mutta millaista.

- Autoilu. Sen on todettu olevan kallista, eikä pelkästään bensapumpulla käymisen vuoksi. ”Jos auton omistat, niin tiedät mihin rahasi laitat.” Näin. Ja totta on. Jos autoa tarvit ei auta vaikka olisit vähän autoileva, eli kilometreissä pihistelevä. Pakolliset vakuutus-, katsastus- ja ym. huoltomaksut. Niistä ei pääse eroon, ainakaan laillisesti. Entä kun (en sano jos) tulee jonkin sortin vika. Kojelautavalot esimerkiksi vilkkuvat tai tönöttävät paikallaan eivätkä sammu. Kokemusta on.
Ei muuta kuin ”pärnäsen” korjaamolle, molle... Testataan, mitataan ja hoidetaan homma. Hetkeksi helpottaa. Ja taas. Mitataan, testataan ja toimitaan ohjeiden mukaan. Ei vain onnistu. - Uskallanko ajaa? Entä jos?
Itse en osaa kuin laittaa löpöä tankkiin (luultavasti oikeaa) ja sitä sinistä litkua pissapoikapönttöön. Mitäpä sitä meikäläinen muuta. Noilla on tullut pärjättyä.

Onneksi korjaamon pojat, nyt jo hyvinkin tutuksi tulleet, eivät enää pelästy käyntiäni. Ovat avuliaita ja sinnikkäästi hoitavat tehtävänsä, rahakorvausta vastaan tietty. Työnsä on hyvää, vain autoni teettää mysteereitä. Onpa sitten haasteita ratkottaviksi. Ja ratkottu on palastautumiseen asti. Joko olisi tunnelin päässä valoa edes pilkun verran.
On se kumma juttu, että kun autossa on vikaa ja huoltoa tarvii, niin se tehdään. Toista on polkupyörän laita. Miksiköhän se ei tunnu niin tarpeelliselta. Lamput, jarrut, talviset nastarenkaat. Kallista on. Pitää säästää.
Säästää voisi kait omastakin huollosta. Ehkä onkin, mutta hammaskipu on sen sortin ”hammasten kiristystä”, että sitä ei kauaa kestä. Maksaa rutosti, mutta minkäs teet. Säästökohteeksi siis kohdentuu tuo polkupyörä. Ajopeli, jolla kuitenkin tulee enimmäkseen liikuttua.

Tässä näitä viimeisiä ajankuvia. Itsensä ympärillä pyörimistä. Mukaan on mahtunut kuitenkin myös kultturellisia tapahtumia, joista olen positiivisesti itseni yllättänyt. Teatteriesitykset, niin ammatti- kuin harrastelijapohjaisetkin ovat saaneet minut hyvälle tuulelle. Hyvän tuulen henkäykset jatkuvat. Tavallinen tallaajakin pääsee osalliseksi mielen hyvinvoinnin parantamiseen. Jokohan se kohta näkyy?