Voi, kuinka väärässä sitä voi ollakaan. Luulo ei ole tiedon väärtti. Niinpä.

Yksi väärä luulo oli epäilys, että kyllä puutarhan piha-asukit ovat pistäneet poskeensa istuttamani kukkasipulit. Ties silti, vaikka olisikin totta. Monelle jo vakuuttelin, ettei minun istuttamani pääsiäisen ajan narsissisipulit koskaan mitenkään minulla menesty. Olen laitellut niitä siksi monena vuotena, että uskottavahan tuo oli. Fasaanit, pitkäkorvat ja ties ketkä niistä nauttivat, en minä. Ei niin kukan kukkaa pukannut paikasta, jonne ne varmasti istutin. Laitoin, jopa merkit ko. kohtiin.

Vaan nyt luuloni, tai olisiko uskomukseni, on todistettu vääräksi. Kyllä ne siellä ovat, tallessa ja nyt näyttäytyvät. Pikkuisia, mutta ovat kumminkin. Hyvä. Luulin mitä luulin, mutta toisin kävi. Toivottavasti jaksavat tulevanakin vuonna ja luuloni oli väärä.

Luulo on myös ollut se, että rikos ei kannata. Rapsut tulee ja häkki heilahtaa, jos ja kun tarpeeksi töpeksii. Mutta, mutta. Harhaluulo. Julkituotu on, että mitä enemmän on rikostaustaa ja rangaistuksia, niin sehän on plussaa. Vanhat tuomiot alentavat uutta eli otetaan alentavina huomioon. Ei käy järkeen, mutta mikä tässä maailmassa nykyään käy. Tuntuu, kuin tavallisen tallaajan ymmärrystä koetellaan jos minkäkinlaisin testein. Huh, huh. Mutta kyllä oikeusoppineet tietävät pykälät ja niiden merkitykset. Minä en.

Luulin jopa Olkiluodon ydinvoimalan viimein käynnistyessä ja sähköä tuottaen alentavan meikäläisen melko suurta sähkölaskua. Vääräksi luuloksi tuokin osoittautui. Täytyisi vissiin tutustua pörssisähköön, mutta pörssit ovat pörssejä. Hyvä kun meikätyttö (huom. tyttö. Hah, vanha akka) tuntee edes oman pörssinsä ja sen sisällön. Onneksi sentään viimein tuo OL saatiin toimimaan, vaikka toisin pitkään tuossakin kohdin luulin. Ei ”tussahtanut” keskeneräisenä, jolloin olisi ollut viisainsa avata ikkuna ja vetää syvää henkeä. Onneksi tämäkin luuloni osoittautui omaksi harhaksi.

Väärä luulo liittyi niinkin yksinkertaiseen asiaan, kuin pyöräilykypärän osto.
Päätin hankkia itselleni uuden päätäsuojaavan koppalakin. No kauppaan ja ”pottaa” koettelemaan. Sitä mukaa, kun halusin koeteltavia, laittoi myyjä edelliset takaisin paikoilleen. Sanoin haluavani kokeilla niitä vielä uudemman kerran, joten älä laita välillä pois. Ok. Valinta vihdoin tehty ja puotipuksulle (anteeksi myyjälle) julkituomaan valinta. Oli laittamassa taas kypärää takaisin avaamaansa laatikkoon. Sanoin etten halua kuin kypärän, en pahvitoosaa. Ei onnistunut. Hintatiedot oli kuulemma paketin kyljessä, sen toki ymmärsin. Siis paketti kainalossa kassalle. Sama juttu. Kerroin taas haluamani vain kypärän ilman pakettia. Vastaus ettei sitten takuutakaan ole. Hyvä on. Anna laatikko, jossa ostokseni. Avasin paketin sitten myöhemmin.

Ja nyt. Luulin päähänistuvuuden (se tosin oli ok) hoituvan entiseen malliin, helposti, mutta vielä mitä. Toisin kävi. Kiinnitysremmit olivat ties miten, ei siten kuin olin ajatellut niiden kiinnityksen kannalta olevan. Eli olin siis koeistuttanut kypärän kaupassa ilman remmien lukon kiinnittämistä. Huono juttu. Mitä tästä opin. En vissiin mitään. Luulisin.

Hikeä, vaan ei sentään kyyneleitä, jos ei naurukyynelehtimistä mukaanlueta, riitti. Onneksi sain apuvoimia noiden remmien kanssa. Montaa vaihetta ennen lopullista hyväksyntää. Vääntöä, sovitusta, jopa remmien ylijäämän poisleikkaamista. Peilin edessä katsetta sinne tänne. Olkoon. Tuli mitä tuli. Tässä se nyt on. Onneksi en vielä hävittänyt vanhoja päänsuojuksia. Koppalakkeja ja moottoripyöräkypäräkin odottavat hyllyllä käyttöönottoa...

Oli muuten kypärä tarpeen varmistamassa yhdenlaista ”räjähdysvaaraa”. Pytyssä kuohuntaa, jonka aiheutti jonkinlainen heräteostos. Sitä tässä tutkaillaan. Siis aineen toimivuutta. Tuo keltainen on sitä itseään. Turboainetta, joka ei sentään ”räjäyttänyt likaa pois”, kuten joku muu mainostettu aines.

Näin incognito, tuntemattomana, voi huudella tällaisiakin asioita. Tämä puskista huutelu, kasvoton mielenilmaus, tuntuu olevan nykyaikaa, tosin ei vielä minulle. "Huutelijan" nimi on luettavissa.