- Meneekö etäily överiksi? -kirjoituksessa:
”Etäily on sittenkin taitolaji. Siinä vuorovaikutussuhteet ovat toisenlaiset kuin live elämässä. Sanaton viestintä jää valtaosaltaan
sivuun silloinkin, kun kamerat ovat käytössä. Sähköisesti mielipiteiden esittämisen dialogisuus on mahdollinen, mutta joka tapauksessa se on eri juttu kuin kasvokkainen tapaamisissa.”

Kyllä. Allekirjoitan tuon. Tässä on ollut pakkokin opetella (en voisi sanoa oppineeni) tuota etäilyä. Kokouksia ja pavereja, joihin on ollut pakontunnetta osallistua, mutta ei ole voinut livenä osallistua. Täytyy sanoa, että eroa on osallistumisilla.
Vaikka kuinka seuraisi puhetta ja nokan edessä olevia pumaskoita, niin vain kuuntelemalla ja ehkä näkemällä ruudun välityksellä osan muita osallistujia, on oleminen ”erilaista”. Koputat, vinkkaat, huutelet yms. jos haluat sanoa jotain. Toki sanottava jotenkin välittyy, mutta minkälaisena.
Jos ja kun on itse paikan päällä, pystyy seuramaan katseita, ilmeitä, todellista osallistuvuutta. Ruudulta näet vain senhetkisen puhujan, muista et tiedä. Ja tietty toisin päin. Onko kotosalla etäilijä edes kunnolla paikalla (kamera pois käytöstä) vai mitä lie puuhailee. Ei edes sano tai kirjoita mitään tarjolla olevaan viestikenttään.
Eli, aina olisi parempi olla paikalla. Silloin näet muut ja muut näkevät sinut, on sitten sanottavaa tai ei.

Tästä päästääkin aiheeseen toiseen. Etäyhteyksin mahdollisuuteen osallistua.
Tähän on tultu, koska päätetty (jossain) on, että toimistoihin, virastoihin, lääkäreihin jne. ei pääse ilman, että jotenkin osaa netittää ja soitella, käyttää älyvempaimia. Kaikissa kohdin tuo ei onnistu, ei vaikka ollaan jo avaruuteenkin lennelty. Alaspäinmatkailusta en sano mitään. Ehkä sekin joskus onnellisesti luonnistuu.

Mennään eduskuntaan. Päättäjien pakeille, viisaitten kerhoon tai miksi sitä Arkadianmäen väkeä kutsutaankin. Päätösten tekemiseksi ja demokratian toimivuuden kannalta äänestyksiä on siellä melkoisesti. Ok. Kaikki hyvin siihen saakka, kun kaikki valitut kansanedustajat ovat paikalla nappia painamassa. Ilmeisesti (nyt en ole varma) pitää olla salissa paikalla.

  Mutta, mutta. Jos ei olekaan talossa, ei edes paikkakunnalla, saati sitten koko maassa. Tärkeä äänestys! Sitten meneekin jo plörinäksi. Miksiköhän.
Eikös meillä "taviksillakin" ole jo mahdollista ”vahvalla tunnistautumisella” suorittaa pixelimaailmassa erinäisiä toimenpiteitä. Jopa yli maan rajojen. On melkeinpä pakko, koska ei ole paikkaa minne menisi tuon nimensä raapustamaan ja naamansa näyttämään. Miksi tämä ei onnistu kansanedustajien kohdalla, äänestyksissä. Ihmettelen.

Kansan edustajina minusta jokaisen kansanedustajan saada, ja ennen kaikkea, pitäisi kertoa kantansa kyseessä oleviin asioihin ja tehdä valintansa. Siksi heidät on sinne valittu, vaikuttavuutensa ja mielipiteidensä vuoksi. Minusta kantansa ilmaisu on jopa valittujen velvollisuus valitsijoitaan kohtaan.

Etäyhteydet käyttöön, vai liekö tänä älyaikana sula mahdottomuus eduskunnassa. Enkä nyt puhu kaiken maailman somevaikuttimista, twittereistä ja sen sellaisista. Näitä osataan kyllä käyttää. Mutta ”työn puolesta” vaadittavat kannanotot, joita mm. äänestyksillä mitataan. Sitä tarkoitan. Jälkikäteen vain perustellaan kuka oli missäkin ”edustusmatkalla” eikä voinut osallistua äänestyksiin. Mielestäni kullekin edustajalle on hankittu puhelimet sun muut ”äly”vempaimet pysyä ajan hermolla, kuulolla, mitä maailmassa tapahtuu. Eikö niitä voisi käyttää ”tositarkoituksella”.

Tänään ei muuta.