etusivuotsikko2

Tätä ei voi pieni ihminen ymmärtää. Ei sitten mitenkään käy järkeen.

Tappaminen, toisen ihmisen tappaminen. Oli sitten aikuinen tai varsinkin lapsi.

Näinkö maailma muuttuu paremmaksi.

Mikä ihmeen ilo valloittajalla on, kun saa haltuunsa täysin tuhotun maan, tapetut ruumiit, tuhotut rakennukset. Poltetun maan täynnä metalliromua tapettujen ympärillä. Sotilaita, siviilejä.

Sanotaan, että keskuudessamme luonnossa elää paljon petoja. Elää siis eläimiä, jotka tappavat elääkseen. Harva tappamisen ilosta. Mutta ihminen. Siinä vasta peto. Tappaa tappamisen vuoksi.

Mutta muuttuuko mikään parempaan. Ihminen on edelleen ihmiselle peto. Kun toiset kuolevat, tulevat uudet tilalle. Jälleen ollaan samassa pisteessä. Aina joku ”haluaa kalifiksi kalifin paikalle.”
Vannotaan jos minkäkin jumalan nimeen. Sodat ja sen lopputulos. Jumalan tahto, sanovat. Onko näin. Ja jos on, niin miksi. Tunnustan vajavaisuuteni.

Missä empatia. Toisen ihmisen kunnioittaminen. Myös sanallinen.

Miten ihmeessä voimme sanoa nuorisollemme, että olkaahan kunnolla, älkää kiusatko, satuttako toisianne. Mitä ja mistä opimme oppimme. Seuraamalla maailman menoa. Esimerkkejä ja vääränlaisia ohjeita tulvii liiaksi tajuntaamme. Miksi minun pitäisi osata olla, kun eivät nuo ”isot” ihmisetkään. Niinpä. Näinkö tuhoamme kaiken, itsekkyydestä, vallanhalusta.

kyyhky

Mitä jos nuo ”valloittajapomot” pysyisivät vain omilla tonteillaan. Laittaisivat kukin rahansa likoon oman maan kansalaisten hyvinvointiin. Luulisi siinä olevan haastetta kerrakseen. Kannatuksensakin voisi olla toisenlaista.

”Rauhaa maailma vaatii, rauhaa ihmiset sen”. Niin minäkin.

 

Comments powered by CComment