etusivuotsikko2

Rooman Klubin teos Kasvun rajat, joka ilmestyi 1970-luvulla, on osoittanut sen, että nykyisen talousteorian perusoletus jatkuvasta kasvusta ja luonnonvarojen riittävyydestä on mahdottomuus ja heikentää maailman tilaa. On kuitenkin hämmästyttävää, että kulttuurimme edelleen tuottaa ja kuluttaa yhä enemmän ja enemmän, vaikka seuraukset ovat tuhoisat.

Ihminen on huono päätöksen tekijä, kun hänen pitäisi ratkoa kauaskantoisia taloudellisia ongelmia ja tämä selittää osaltaan sen, miksi ihminen on vastahakoinen muuttamaan taloudellista käyttäytymistään, vaikka tämä on esteenä ympäristökatastrofin torjumiselle. 

Muutosta nykyisestä kulutusmallista, joka perustuu siihen, että omistamme yhä enemmän ja enemmän tavaraa, on vaikea muuttaa ekologisemmaksi, koska maailman talous perustuu edelleen jatkuvaan kasvuun. Jatkuvaa kasvua perustellaan sillä, että se on taloudellisen vakauden peruspilari. 

Ihmisen aivot ovat primitiiviset ja edustavat pelkoa puutteesta ja ahneudesta, jotka saavat ihmisen haalimaan tavaraa kasvavassa tahdissa. Yhteiskuntaamme on saatava luotua riittävyyden asenne, jolloin järjetön tuhlaus saadaan loppumaan. On siis päästävä eroon kulttuurista, jossa tavaroita on kulutettava ja heitettävä pois yhä nopeammassa ja nopeammassa tahdissa. 

Ihmisen on päästävä eroon asenteesta, jossa vaikeat asiat, kuten ilmaston lämpenemisen estäminen, siirretään hamaan tulevaisuuteen. Nykyisen tilanteen kuvaamiseen sopii hyvin Epikuroksen mietelmä: Mikään ei riitä sille, jolle riittävä on liian vähän.

Comments powered by CComment