No, nii! Aloitetaanpa yleisimmällä supisuomalaisella tavalla ja jaetketaanpa sitten porilaisittain! Siis ”an ko mää sitte sano muutama sana!” Tervetulo Porriin! Ei teitä panna pärekorriin eikä veretä pitkin Porin torrii. ”Tua noi ni”, suomeksi tarkoittaa ”oikein hyvä” on teirät kaikki treffata ja Ehytti on tällänny tänne kaikkea kivaa ja täällä sitte funteerataan yksi sun toisia asioita. Kui on? Onko kukkaan kenellekkään sanonu ”vieläks sääki elät?” Sehän on kohteliaisuutta ja ilon ilmausta kohtaamisesta pitkän ajan jälkeen!

Mennäänpä kuitenkin itse asiaan! Olen nimittäin juuri ja juuri läpäissyt porilaisuuden testin, jonka mukaan olen 60 prosenttisesti porilainen. Ilmari ”Itte”, siis Ilmari Holmlund, legenda jo eläessään ja vaikuttanut moniin asioihin Porissa myös tänne Yyteriin, sanoi viime vuosituhannella noin neljännesvuosisata sitten polkiessaan TV-ohjelmassa kuntopyörää kotonaan, että Porissa pitää asua vähintään 30 vuotta tullakseen porilaiseksi. Itse olen pitänyt tukikohtaa ajoittaisia poissaoloja sekä kotomaassa että ulkomailla vuodesta 1979, jolloin olen CV:n merkintöjen mukaan tullut sosiaaliviraston PAViin ja sitten A-klinikalle, josta olen sitten mennyt pitkäksi aikaa työvoimatoimistoon. Siis porilaisuutta pitäisi jonkun verran olla ja testin mukaan sitä on tuo 60 prosenttia.

Minulla on ihan muutakin sanottavaa Porista. Pori on monessa asiassa vahvojen arvostelemisen armolahjojen käyttäjien, itseni heihin mukaan lukien, luomaa mielikuvaa parempi paikka. Siis kaikkineen usein tulen sanoneeksi, että Pori on selvästi ”mainettaan parempi” kaupunki. Kun täällä ollaan ehkäisevän päihdetyön asian kimpussa, niin on sanottava Porilla olevan erityisen hyvä raittiustyön ja myös päihdetyön historia eikä sitä voida sanoa, että siinä olisi loistava tulevaisuus takanapäin, vaan se on kakkineen tässä ja nyt sekä edessäpäin.

Historian näkökulma kiehtoo minua siksikin, että Poriin minut toi ensi käynteinä läheinen ihminen, mutta asiallisesti tukikohdan perustamisen käynnisti PAViin ja A-klinikalle tulo. Olen ajoittain etäämpää ja nyttemmin kohta kaksi vuosikymmentä järjestökentällä ollut päihdetyön kanssa tekemisissä. Kunniakasta historiaa kuvaa vuonna 1965 Frans Nummi, kun hän toteaa kirjassa ”Raittiusliikkeen vaiheita Satakunnassa” työtä tehdyn silloin jo yli 80 vuotta ja työn kantaneen hedelmää. Tuo vuosi 1965 on omassakin henkilöhistoriassa jännä vuosi. Sillä CV:ssä on merkintä toimimisesta kainuulaisen kunnan raittiustyöntekijänä ja raittiuslautakunnan sihteerinä. Monina välissä olevina vuosina on toteutunut se, että elämä taitaa väliin viedä sinne ja tänne sekä tuo sitten takaisin suunnistuksen termistön kartanjakopaikalle tai lähtöruutuun.

On vielä kuitenkin yksi asia, joka on tämän päivän Porista pakko sanoa ja se kuvaa sitä lähtöruutua, johon nykyiset ja mukaan tulevat uudet toimijat ponnistavat eteenpäin. Tuosta ruudusta näkyvästä horisontista löytyy mahdollisuuksien avara maailma. Mitä tuolta horisontista näkyykään? Yksi monessa yhteydessä esiin noussut tunnustus on siinä, että Satakunnassa on järjestöjen yhteistyö tiivistä ja sen puitteissa on tehty paljon kehitystyötä. Yksi sellainen oli maakunnallisen järjestöstrategian luominen. Yhteisökeskus on ollut yksi suuri asia ja yhteisötalon avajaiset ovat kohta tulossa. Samassa talossa entisaikaan sijaitsi minunkin työpaikkani.

Mitäpä sanoisinkaan väelle varteenotettavaksi kokemuksen äänellä. Minua henkilönä on joissakin jutuissa mainittu liikkeellä olevaksi ja kieltämättä tulee sukkuloitua samanaikaisestikin pyörivissä seminaareissa. Sekä menneisyydessä että tänään verkkojen kutominen ja väliin tarvittavat korjaustoimet on välttämättömyys. Pori on tässäkin kohtaa jopa yllättävänkin hieno kaupunki. Verkoston merkitys tuli viimeksi nyt asunnottomien yö-tapahtuman toteutuksessa ilmi konkreettisesti. Yli kahdenkymmenen eri tahon tuloksena viime keskiviikkona köyhyys ja asunnottomuus ei tullut poistetuksi, mutta asiaa tuli näkyväksi. Ilman verkostoa vuosien vuodesta 2002 alkaen vuosittain toteutettu tapahtuma ei syntyisi. Tapahtuma myös on osoittanut sen, että ”pop up” tyylisesti tyhjästä polkaistukin toiminto voi jäädä elämään. ”Tua noi ni” , siis mukavan hyvä kun tulitte ja aletaanpa funteeraamaan erinäisiä asioita!