Ehkäisevän päihdetyön kannalta näitä heränneitä kysymyksiä on useampiakin, mutta otan tässä esiin riippuvuushoitojen alueen, sillä käytännössä ehkäisevässä toiminnassakin kolkutellaan rajapintoja. Tein muutama päivä sitten kuvitteellisen case tilanteen, kun oli jäänyt putki päälle ja se piti saada poikki. Mihin otan yhteyttä, ja miten? Olin perillä siitä, että hyvinvointialue on aloittanut ja sen palveluihin on pyrky. Olin myös perillä siitä, että mielenterveys- ja riippuvuus sekä päihdehoidon lainsäädäntöön on tullut uudistus vuoden vaihteessa, jolloin hyvinvointialueetkin aloittivat. Kertaankin nyt uudelleen silloin muutama päivä sitten tuon uudistuksen periaatteet.

Siispä palvelujen pitää parantua, koska niitä koskeva lainsäädäntö on aiempaa parempi! Palveluja tulee saada entistä helpommin, ja niitä on tarjottava yksilöllisen tarpeen pohjalta. Sosiaalihuoltolakiin on kirjattu ensimmäistä kertaa päiväkeskustoiminta, etsivä työ sekä yhteisösosiaalityö. Huomasin järjestölausunnoista tuon painotuksen. Uusi laki tuo nämä kirjaukset voimaan heinäkuun alussa 2023, kun lainsäädäntö muuten otettiin käyttöön tammikuun alussa. Merkittävä uudistus on myös se, että lakeihin lisättiin sana riippuvuus eli niissä puhutaan päihde- ja riippuvuustyöstä ja -hoidosta. Mitä ihmettä, juoppouskin on noteerattu riippuvuutena ja hoitoa tarvitsevaa kuten muutkin. Tämä erityisyys oli jotakin kummallista, mutta sen ylläpitoon nähdäkseni vaikuttivat jopa asianosaiset itsekin. 

Laki on laki ja sen soveltaminen on sen toteuttamista, jossa laki tavallisestikin toteutuu niin kuin sitä kulloinkin luetaan. Niinpä! Hyvinvointialueet aloittivat vuoden alussa ja siellä luetaan nyt tätäkin lakia. Lain mukaan päihde- ja riippuvuuspalvelut räätälöidään asiakkaille tarpeen mukaan huomioimalla elämäntilanne. Periaatteessa kaikki on kunnossa, mutta onko kaikilla tasavertaiset asemat palvelujen saamiseksi? Siinä tullaan varmasti painiskelemaan tulevina aikoina! Päihdeasiakkaiden asemaan uusi lainsäädäntö tuo eittämättä korjauksen siinä, että heitä ei enää voida pitää jonakin erityiskysymyksenä joukkona, vaan jokainen on edellä mainittuna palvelun saajana sen räätälöinnin subjekti. Edelleen kuitenkin kulloinen ”räätälöinti#” toteutuu kulloisessakin tilanteisuudessa omana kokonaisuutenaan.

Yleiskysymys on ollut lain säätämisprosessissa sosiaali- ja terveyden huollon keskinäinen suhde. Sosiaalihuolto oli jäämässä terveydenhuollon jalkoihin ja luonnollisesti siihen on kommentoitu. Lakitekstissä sinänsä tämä ei näy, mutta perusteluissa on sekä terveyden että sosiaalin-on voitava tulla mukaan huolto- ja hoitosuunnitteluun. Siispä on oikeus saada yksilöllistä sosiaali- ja terveydenhuollon päihde- ja riippuvuuspalveluja. Tämä on siis hoitoon hakeutumisen hyvä lähtökohta. Siis uusi järjestelmä ei muuta sosiaalihuollon ja terveydenhuollon rooleja. Mitä se tarkoittaneekaan? Kumpikin toteuttaa palvelujaan oman säännöstönsä ja asiasisältönsä puitteissa.

Sosiaalipalvelujen antamiseen sovelletaan sosiaalihuoltolain säännöksiä ja lääketieteellisen tarpeen mukaiseen terveyden- ja sairaanhoidon antamiseen terveydenhuoltolain säännöksiä. Annettavan palvelun sisältö määrittää sen, kirjataanko palvelun antamista koskevat tiedot sosiaalihuollon asiakasrekisteriin vai potilasrekisteriin. Homma vaikuttaa selkeältä, mutta… Rajanveto on edelleen olemassa, sillä palvelun sisältö ratkaisee lainsäädännöllisen kehyksen eikä hallinnollinen organisaatio. Sosiaalin ja terveyden välinen harmaa vyöhyke taisi jäädä elämään, kunnes toimintatapojen yhteensovittaminen synkronisoituu. Sekä palveluja käyttävien että niitä antgavilla on oppimisen paikka nähdä tilanteita ilmiön eikä vain hallintorajojen kautta.