Muutaman vuoden takainen kuva läheiseltä onkipaikaltani Kokemäenjoen rannasta. Jonkinlaista kuvanrakentelua joskus, aina muutaman vuoden välein, olen iltojeni iloksi kokeillut. Ei niistä ole kovin hienoja tullut, mutta ainahan sitä itsekukin tykkää omien käsiensä tuloksista... aikaa meni tovin verran tuonkin omakuvaviritelmän tekemiseen. Kun piti lehtiharavakin etsiä jostain romukasasta ja liitellä eri tasoja kuvankäsittelyssä yhteen.
Ei siitä yleisesti ottaen haittaakaan ollut jos ihmiset vähän rauhoittuivat eivätkä turhanpäiten ympäri maailmaa koohottaneet -kyllä tämän maailman luonnonvarat saadaan loppuun kulutettua vähemmälläkin kaikkeen rientämisellä.
Mutta tänään, 28.3. on taas valtakunnallinen hiisienpäivä. Pieni vanhan suomalaisen ja itämerenalueen kulttuurin esiinnosto. En ihan tosissani jaksa uskoa mihinkään ns yliluonnolliseen, mutta historiaa tuokin on ja omien juuriemme tunteminen voi hiukan auttaa ymmärtämään myös menneiden sukupolvien ajatusmaailmaa.
Mitenkähän nyt sitten ... en taida tätäkään juhlapäivää erikoisemmin viettää, kun en muitakaan.
Vanhaa kulttuuria, niinpä niin. Olipa uskomuksissa milloinkaan mitään perää tai ei, niin ainakin ne ovat uusien kulttuurien tullessa joutuneet vihan kohteiksi uusien johtajien mielissä. Niinpä hiisiä ja yleensä vanhaa kulttuuria tuhottiin urakalla ja ankaria rangaistuksia annettiin. Se vaan on semmoista näiden uskontojen kanssa.