- Potta, petkele ja pitkospuut.
Mikähän niitäkin yhdistää. Ei luulisi, että mikään, mutta kylläpä vain. Näin kevähällä ainakin.
Tuskailin ääneeni jäätyneen portinpieleni saamista kesäsulakuntoon. Varjoinen paikka kun on, niin jääkin on sen mukaista. Koskapa aurinko ei sulata, niin itse on yritettävä ”ojittaa” sulaveden kulkua yli jäätikön. Lapsuusajan puljut mielessä.
Jos ei Pirkka-neuvot ole saatavissa, niin ”ihan kaverin puolesta” -kysely tuotti jos jonkinlaista neuvoa. Suolat, kahvinporot, padassa lämmitetty vesi... Vinkkejä riitti.
- Petkele käyttöön. Petkeleen kylä on muuten Siikaisissa. Monet rattoisat hetket on siellä tullut vietettyä. Mutta tämä pikkukirjainpetkele. Kyllä. Käytetty on, vaan ei auta, en jaksa.
- Lämmin pissa. Jus joo. En nyt sentään portin pieleen kyykkäile. - Ei kun ota potta käyttöön.
Joopa joo. Harkintaan. Tähän vinkkiin johti eräskin portinpielen koirankusetusjuttu.
Tässä vaiheessa tuli mieleen jo pitkospuut. Jos vaikka sellaiset. Suulista varmaan värkit löytyisi.
Puusta taas tuli mieleen lämpö. Tuoretta klapia on pihassa kasassa kesän hellittelyä odottamassa. Kuivana sitten aikanaan pienhiukkaisia lisäämään ja naapurustoa savuttamaan. Ainakaan vielä niiltä suunnilta ei ole tullut moitteita. Olenhan puhunut mukavista naapureistani. Terkut heille.
(blogistani 19.3.2022)
