- Viimeisiä viedään, sanoi akka kun rahapussin sisältöä torikaupoilla plokkasi. 
Hyvä, jos pussin sisältö riitti käntyn ostoon. Olisi parempi jos tulevina aikoinakin riittäisi. Ettei ihan viimeisiä. Pelko on, mutta toivo elää.
Lumen tulon suhteen voinen olla hieman optimistisempi. Ehkä kohta puoleen tässä viimeisiä vietäisiin. Rupeaa nimittäin jo vähän meikäläistäkin, talvesta tykkäävää, kyllästyttää tämän talven pituus. Kuten lumisesta talvesta, myös kaikista muistakin vuodenajoista olen mielissäni. Neljä erilaista vuodenaikaamme ovat odotettuja. Ei ole ehtinyt kyllästyä olevaan. Nyt pikapuoliin näin on käymässä. Sormet syyhyää jo lumen alta pilkottavaan maahan, pääsyä ulkohommiin. Ainakin istuskelemaan rappusilla ja katsomaan "horisonttiin" mitä lie ajatellen.
- Toivossa on hyvä elää, sanoi se kuuluisa lapamatokin. Tarkoitan tässä toivoa pienellä teellä, vaikka toisenlainen Toivoni onkin suurenmoinen.
