Korona on jumiuttanut monta seuraa. Mutta on jo pitempään näkynyt että muutenkin mielenkiinto yhteiseen tekemiseen on vähentynyt.
Olen itseeni tyytyväinen kun en oikein koskaan mennyt mihinkään toimikuntiin tai ottanut seuratoiminnassa mitään jakkaraa istuttavakseni. Ei niistä hiljainen mies ole koskaan kiitosta saanut.
Kun seurat ovat muuttuneet puoliksi virkamiesten kotikentiksi on nähty että muu väki vähenee. Monta kertaa on autettu ulos sopimattomia jäseniä. Jätetty syrjään ilman tehtäviä ja niinkuin nyt kovalla tenttaamisella sain irti yhdestä tuttavastani joka oli syrjäytetty yksinkertaisesti niin että kaikki kokoukset oli kutsuttu koolle arkisin työaikana ja se piti työläiset ulkona.
Paluu vanhanaikaiseen seuratoimintaan jossa talkoilla tehtiin ei ehkä onnistu enää.
Jokainen on oman onnensa seppä sanotaan ja nykyään ei mitään konkreettista enää yhdessä tehdäkään. Puheita pidetään ja kyräillään toisiaan ajankuluksi.
Sama on monessa työssä. Porissa Anniksen tapaus on esimerkki. Vainottu tai perättömillä syytöksillä mustamaalattu saa kärsiä. Mustamaalaajat eivät milloinkaan kanna vastuuta puupennin vertaa.
