Yksinäisyyden monet kasvot

Yksinäisyyden pelko useasti pahempi kuin yksinäisyys. Kun on opetettu siihen että yksinolo on paha ja joukossa olo hyvä. Tulee huono omatunto ja ajattelee olevansa erilainen kuin muut kun ei ole seurassa. Yksinäisyyden tunne on opittu asia ja sitä on opittu pelkäämään.

Yksinäisyys johtaa syrjäytymiseen mutta harrastukset voi pitää mielen virkeänä ja järjen päässä. Harrastusesittelyjä sellaisista joita voi yksin harrastaa kaipaisin sivuille?

Kannatan ehdotusta.
Tuo voisi olla sellainen asia johon minäkin voisin täältä sivummalta jollain tavalla osallistua.
Laitetaan asia harkintaan, ja odotellaan tuleeko muita kommentteja asian tiimoilta.

Onhan niitä sellaisia harrastuksia joissa voi nimenomaan verkkoa hyödyntää, toisaalta harrastaa omien mahdollisuuksiensa ja aikataulunsa puitteissa ja toisaalta olla yhteydessä muihin, tehdä asioita yhdessä ja tukea toinen toistaan, jakaa tietoja ja osaamista -ja miksei sitten myös kehitellä jossain välissä fyysisiä tapaamisiakin.

Kiitos ehdotuksesta, katsotaan saadaanko kannatusta muilta sivuston käyttäjiltä!

Yksinäisyys ei välttämättä ole huono asia. Itse olen monasti tyytyväinen juuri ollessani yksin, mutta en tunne olevani yksinäinen. Itseäni kiinnostaa mm. kameran kanssa kulkeminen ja sitä kautta kuvien kanssa pelaaminen. Tämä tosin nykyisin tietokoneella, aikanaan pimiötyöskentelykin tuli tutuksi. Tässä hommassa ei välttämättä muita kaipaa. Ennen kuin tuotosten esittelyssä, jos niin haluaa. Toinen "harrastukseni" on kirjoittaminen. Kirjoitan omaksi ilokseni, jopa puhtaaksi muiden sanomisia. Näin asiat avautuvat minulle paremmin. Liekö lukihäiriötä vai mitä, mutta harastuksenani tätä pidän. Kutomiset ja muunlaiset kädentyöt eivät minulle sovi. En osaa.

Ei minustakaan yksinäisyys sinänsä ole sen enempää "hyvä" kuin "paha". Jos se on elämäntilanne tai olotila jonka ihminen on hyväksynyt -kenties jopa harkittuaan valinnut" osaksi elämäntapaansa, mitä pahaa se aiheuttaisi?

Mari Nieminen kirjoitti:
" Kun on opetettu siihen että yksinolo on paha ja joukossa olo hyvä. Tulee huono omatunto ja ajattelee olevansa erilainen kuin muut kun ei ole seurassa"

Opittuja asenteita me kannamme mukanamme. Olen minäkin kuullut ja lukenut tuhat kertaa että ei saa jäädä kotiin tai omien harrastusten pariin, pitää lähteä liikkeelle, etsiytyä ihmisten kokoontumispaikkoihin, kasvokkain muiden ihmisten kanssa... ei muuten tarvitse!

Ei minun tarvitse lähteä minnekään, ellen halua. Olen tähän ikään mennessä kulkenut niin paljon erilaisissa kahvinjuonti- ja kampaviinerintuhoamistilaisuuksissa että ei, minun ei todellakaan ole enää pakko. Ystävät, se pieni joukko, joka niitä ihan oikeita ystäviä on, pysyvät kyllä ystävinä, pitävät yhteyttä, tavataankin, yhdessä tehdään niin työtä kuin harrastusluonteisempiakin juttuja, jutellaan niin puhelimen kuin sähköpostin, sosiaalisen median ja muiden elämää helpottavien työkalujen avulla ihan niin paljon kuin tarpeellista on.

Kohtuudella lienen myös ollut esillä, ajoittain kovastikin osallistuessani. Mikähän lienee, ei tunnu olevan enää tarvetta siihenkään. Eikä siinä kukaan mitään menetä. Omasta äänestään pitäviä riittänee joka porukkaan edelleen , tuskin yhtä miestä kaivataan

Mutta, täällä keskustelussa on noussut esiin ihan mukavia , jopa tällaiselle huonompien kulkuyhteyksien päässä olevalle ja muutenkin juoksemiseen väsyneelle äijälle sopivia osallistumis- ja osallisuusehdotuksia. Monia asioita tosiaan voidaan harrastaa ja olla yhteydessä ilman että joka päivä jonnekin lähdetään.

Harrastukset, niihin ehkä voisin minäkin oman panokseni täältä antaa. Onhan noita, suurelta osin vähän hyllyllä lepääviä, harrastuksia kertynyt. Sukututkimus, valokuvat ja kuvankäsittely, luonto monellakin tavalla, ihan luonnossa liikkumisesta syötäviin kasveihin ja kalastukseen, saattaisinpa niiden merkeissä kirjoitella ja keskustella.

Elämässä selviytyminen, moniulotteisena asiana, se minusta on ollut tämän sivutie.netin yhtenä punaisena lankana alusta lähtien, niiden muutaman jo bittiavaruuteen häipyneiden versioiden sisältönä.
Uusavuttomus, josta en kyllä tiedä miten se tavallisesta avuttomuudesta eroaisi, on vuosien varrella noussut usein esiin. Sen torjuntaa ainakin minun elämäni on aina ollut, ja oppimista riittää. Katsellaan nyt, jos se taas alkaa aiheena kiinnostamaan niin ehkä minullakin siihen jotain kerrottavaa olisi.

Selviytymiseen toki liittyy myös se yhteiskunnan repaleisessa ja hirttosolmuisessakin verkossa räpistely, oikeinen tukilankojen ja turvallisten kulkuteiden etsiskely -sitäkin puolta tänne kaipaisin, mutta en oikein pidä itseäni sen alueen asiantuntijana -ehkä kuitenkin kommentoisin tästä omasta näkökulmastani sitäkin aluetta.

Hmm... tekemistä tuntuu riittävän, minullakin, vaikka nyt eivät edes ansiotyöt rasita kuin satunnaisesti. Silti, kai tässä yritän tänne, nimenomaan noihin harrastus- ja toiminnallisuusjuttuihin jotaimn artikkeleita kirjoitella.

Kiitos ehdotuksia tehneille, ja laittakaa lisää vinkkejä siitä mihin suuntaan sivustoa pitäisi kehittää. Teknisenä ylläpitäjänä yritän ainakin sitten luoda mahdollisuuksia toiminnalle -sisältöpuoleen taas avainasemassa ovat tietysti mukana olevien yhdistysten johtajat mutta myös ihan jokainen sivuston lukija. Kirjoitusoikeuksiahan järjestyy varmasti, kun otatte yhteyttä ylläpitoon!

Mukavaa viikonloppua! Yritetään laittaa vauhtia sivustoon.