Raittius saa jäädä taakse.
En aio alkaa juopottelemaan. En alkoholistiksi missään nimessä takaisin enkä vähempääkään määrää ainakaan näillä näkymin alkoholia käyttämään.
Mutta kun siihen sanaan on naulattu kylkeen kaikenlaisia kylttejä. Siihen on sotkettu korkeampia voimia ja uskontoa, kansallismielisyyttä, rautaa rajoille ja urheiluhenkeä, fanaattista suhtautumista milloin mihinkin asiaan. Ruokavaliosta alkaen Tahko Pihkalan suojeluskuntapeliin asti johon en siihenkään sekaannu.
Jos nykyään sanon olevani raitis niin samalla pitäisi puoli tuntia selittää mitä minä, juuri minä, tarkoitan sillä raittiudella jota sanon eläväni.
Pitäköön sen sanansa. Kai ne sen propagandassaan tarvitsevat. Minä en tarvitse. Minulle riittää tästedes että alkoholismi ei ole minua vaivannut yli kymmeneen vuoteen eikä sitä tarvitse epäillä että uudestaan alkaisin, minä nyt vaan en käytä päihteitä enkä tunne niitä tarvitsevani. Eikä siitä tarvitse meteliä pitää siitäkään eikä minussa ole sen asian suhteen mitään erikoista.
Sen että selvänä olen, näkevät vastaantulijat selittämättäkin. Eikä sitä tarvitse millään selittää. Se on sentään minun oma asiani.
Monta muuta sanaa on saanut väritetyn sisällön. Ei tämä ole ainoa. Ääriliikkeet omivat niin mielellään hyviä sanoja. Kaikista en eroon pääse. Mutta raittiutta en usko enää tarvitsevani.
Comments powered by CComment