etusivuotsikko2

 Raiskausrikokset tulisi

muuttaa suostumusperusteisiksi,

ehdottaa seksuaalirikoksia koskevaa lainsäädännön uudistamista pohtinut työryhmä.

Työryhmä luovutti mietintönsä oikeusministerille 7.7.2020.

 

Työryhmä ehdottaa, että raiskauksen keskeiseksi tunnusmerkiksi tulisi sukupuoliyhteydessä oleminen sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti. Vapaaehtoisuuden puuttuminen olisi siis keskeistä. Nykyisen pakottamisen seksuaaliseen tekoon korvaisi seksuaalinen kajoaminen. Tällaisia olisivat seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavat seksuaaliset teot (muut teot kuin sukupuoliyhteys), joihin toinen ei osallistu vapaaehtoisesti. Esimerkiksi voimakas seksuaalinen kosketteleminen tai toisen saaminen katsomaan seksuaalista tekoaan.

Alle 16 vuotiaisiin lapsiin kohdistuvia rikoksia olisivat lapsenraiskaus (sukupuoliyhteys) ja seksuaalinen kajoaminen lapseen (muut seksuaaliset teot). Myös näissä keskeisenä tunnusmerkkinä vapaaehtoisuuden puute.

Heikosti suomen kieltä ymmärtävänä järkytyin esityksen seuraavaa lakiehdotuskohtaa jossa: ”Lisäksi ehdotetaan uutta nuoren lapsen ehdotonta ikärajaa, alle 12 vuotiaisiin lapsiin kohdistuvat teot tuomittaisiin aina ankarasti lapsenraiskauksena tai seksuaalisena kajoamisena lapseen tämän vapaaehtoisuutta arvioimatta.”

 

Suomessa täysi-ikäisyyden raja on nykyään 18 vuotta.

Ollaanko nykyisen rikoslain 18 ja 16 vuoden lapseen kohdistuvan sukupuoli- ja raiskausrikoksen uhrin ikärajaa alentamassa 12 vuoteen? Voimassa olevan rikoslain raiskausmääritelmä ja rangaistus ei koske eikä ole rajattu vain alaikäisiin henkilöihin.

Eduskunnassa avauspuheenvuoron esitellyt kansanedustaja myönsi että heidän esityksensä pitää sisällään puutteita, mm. lain laajuuden ja kattavuuden osalta ja ehdotetut rangaistusasteikot ovat jopa lievempiä kuin voimassaolevat.

Miksi tällaista keskeneräistä lakiesitystä tuodaan eduskuntaan vai onko kyseessä tilaustyö kansainvälistymisen ja matkailuturismin tuomaan houkuttavuuden lisäämiseksi!

Onko vaarassa lain eri käsittelyvaiheissa 12 vuotiaiden asema nousemassa keskustelun pääasiaksi ja kansainvälisten tietotoimistojen vientituotteeksi?

 

Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (r.) mukaan seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistus on hänen ministeriössään hallituskauden merkittävimpiä uudistuksia.

Raiskausrikoksen muuttaminen suostumusperusteiseksi on tässä erittäin keskeistä, Henriksson sanoi.

Seksuaalisen ahdistelun rangaistavuutta esitetään laajennettavaksi. Työryhmän mukaan rangaistavaa tulisi olla myös tekojen lisäksi myös sanallinen ahdistelu, viestin tai kuvan esittely, kuvan ottaminen toisesta tai itsensä paljastaminen.

 

Suomessa täysi-ikäisyyden raja on nykyään 18 vuotta.

Henkilö luokitellaan täysi-ikäiseksi ja täysi oikeustoimikelpoisuus eli täysivaltaisuus alkaa.

Kuusitoista vuotta (16) täyttänyt, seksuaalista kanssakäymistä koskeva suojaikäraja ylittyy.

Suomen viranomaisrekistereissä ja valvonnassa jotka perustuvat lakeihin ja kansainvälisiin sopimuksiin seuraa jopa 90 vuoden ikään asti.

 

Laki

Suomen rikoslaki

20 luku (24.7.1998/563)

Seksuaalirikoksista

1 § (27.6.2014/509)

 

Raiskaus

Joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.

Jos raiskaus huomioon ottaen uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat on kokonaisuutena arvostellen vähemmän vakava kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetut teot, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Samoin tuomitaan se, joka muulla kuin 1 momentissa tarkoitetulla uhkauksella pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen. Mitä edellä tässä momentissa säädetään, ei sovelleta, jos raiskauksessa on käytetty väkivaltaa.

 

Otteita rangaistusasteikosta:

  • Tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

  • Tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

  • Rikoksentekijä on tuomittava törkeästä raiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

  • Tuomittava pakottamisesta seksuaaliseen tekoon sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.

  • Tuomittava seksuaalisesta hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.

  • Tuomittava törkeästä lapsenraiskauksesta vankeuteen vähintään neljäksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi.

Voimassaolevaa rikoslain rangaistusasteikkoa julkisuudessa sekä lakiuudistajat mieltävät liian lieviksi ja siksi peloitevaikutusta ei saavuteta. Rangaistusasteikko on laaja ja jokaiseen rikokseen oikeusjärjestelmällä on mahdollisuus tuomita teon mukaan. Lain vika ei ole jos syyttäjät ja oikeuslaitos eivät halua asteikkoa käyttää, siten kuin lakiin on kirjattu!

Seksuaalirikoksia ei yksin rangaistuksia koventamalla saada loppumaan vaan siihen tarvitaan laaja sosiaali- ja terveydenhuollon panostus hoitoonohjauksella ja yhteiskunnallinen mukaantulo ilmiön kitkemiseksi.

-----

YK lapsen oikeus

YK:n voimassa oleva

Yleissopimus lapsen oikeuksista (1989)

Lapseksi katsotaan sopimuksessa alle 18-vuotiaat.

 

Yleissopimus lapsen oikeuksista (Convention on the Rights of the Child, CRC) kattaa lapsen oikeudet kuten oikeuden kansalaisuuteen, opetukseen, terveydenhoitoon sekä oikeuden vaikuttaa kehitystasonsa mukaisesti omiin asioihinsa. Sopimus velvoittaa suojaamaan lasta seksuaaliselta ja muulta hyväksikäytöltä sekä turvaamaan hänen asemansa oikeudenkäynnissä.

 

CRC-OPSC

Valinnainen pöytäkirja on tullut Suomen osalta voimaan 1.7.2012.

 Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta.

 

Tämän pöytäkirjan sopimusvaltiot, jotka ovat sopineet seuraavasta:

 

1 artikla

Sopimusvaltiot kieltävät lasten myynnin, lapsiprostituution ja lapsipornografian tämän pöytäkirjan määräysten mukaisesti.

 

2 artikla

Tässä pöytäkirjassa:

 

a) lasten myynti tarkoittaa tekoa tai liiketointa, jolla henkilö tai henkilöryhmä luovuttaa lapsen toiselle palkkiota tai muuta vastiketta vastaan;

b) lapsiprostituutio tarkoittaa lapsen käyttöä seksuaaliseen toimintaan palkkiota tai muuta vastiketta vastaan;

c) lapsipornografia tarkoittaa todelliseen tai jäljiteltyyn ilmeiseen seksuaaliseen toimintaan osallistuvan lapsen esittämistä millä tahansa keinolla tai lapsen sukupuolielinten esittämistä ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa.

 

3 artikla

 

1. Sopimusvaltiot varmistavat, että ainakin seuraavat teot ja toiminnat kuuluvat kaikilta osin niiden rikoslain soveltamisalaan, riippumatta siitä, tehdäänkö nämä rikokset kotimaassa vai kansainvälisesti tai yksittäisen rikoksentekijän tekeminä vai osana järjestäytynyttä rikollisuutta:

 

a) 2 artiklassa määritellyn lasten myynnin yhteydessä:

i) lapsen tarjoaminen, luovuttaminen tai vastaanottaminen millä tahansa keinolla:

a. lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä varten;

b. lapsen elinten siirtämiseksi taloudellisessa hyötymistarkoituksessa;

c. lapsen käyttämiseksi pakkotyöhön;

ii) sovellettavien kansainvälisten adoptiota koskevien oikeudellisten asiakirjojen vastaisesti tapahtuva adoptiota koskevan suostumuksen hankkiminen asiattomin keinoin välittäjänä;

b) lapsen tarjoaminen, vastaanottaminen, välittäminen tai luovuttaminen 2 artiklassa määriteltyä lapsiprostituutiota varten;

c) 2 artiklassa määritellyn lapsipornografian tuottaminen, jakelu, levittäminen, tuonti, vienti, tarjoaminen, myyminen tai hallussapito yllä mainittua tarkoitusta varten.

 

2. Jollei sopimusvaltion kansallisesta lainsäädännöstä muuta johdu, samat määräykset koskevat myös edellä mainittujen tekojen yritystä sekä osallisuutta tai osallistumista niihin.

 

3. Sopimusvaltiot säätävät kyseisistä rikoksista määrättävistä asianmukaisista rangaistuksista, joissa otetaan huomioon rikosten vakavuus.

 

4. Jollei sopimusvaltion kansallisesta lainsäädännöstä muuta johdu, sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin säätääkseen oikeushenkilöiden vastuusta tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetuista rikoksista. Sopimusvaltion soveltamien oikeusperiaatteiden mukaan tämä oikeushenkilöiden vastuu voi olla rikos-, siviili- tai hallinto-oikeudellinen.

 

5. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarvittaviin oikeudellisiin ja hallinnollisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että kaikki lapseksiottamiseen liittyvät henkilöt toimivat sovellettavien kansainvälisten oikeudellisten asiakirjojen mukaisesti.

 

8 artikla

 

1. Sopimusvaltiot ryhtyvät tarvittaviin toimenpiteisiin suojellakseen tämän pöytäkirjan vastaisen toiminnan lapsiuhrien oikeuksia ja etuja kaikissa rikosoikeudenkäynnin vaiheissa, erityisesti:

 

a) tunnustamalla lapsiuhrien haavoittuvuuden ja mukauttamalla menettelytapoja siten, että niissä otetaan huomioon lapsiuhrien erityistarpeet, mukaan luettuna heidän erityistarpeensa todistajina;

b) antamalla lapsiuhreille tietoa heidän oikeuksistaan ja asemastaan, oikeudenkäynnin laajuudesta, ajankohdasta ja edistymisestä sekä heidän asiassaan annetusta päätöksestä;

c) sallimalla kansallisen lainsäädännön oikeudenkäyntimenettelyä koskevien säännösten mukaisesti lapsiuhrien mielipiteiden, tarpeiden ja asioiden esittämisen ja käsittelyn oikeudenkäynnissä, kun on kyse heidän henkilökohtaisista eduistaan;

d) tarjoamalla asianmukaisia tukipalveluja lapsiuhreille koko oikeudenkäynnin ajan;

e) suojelemalla tarvittaessa lapsiuhrien yksityisyyttä ja henkilöllisyyttä ja ryhtymällä kansallisen lainsäädännön mukaisiin toimenpiteisiin estääkseen sellaisten tietojen asiattoman levittämisen, joiden perusteella lapsiuhrit voitaisiin tunnistaa;

f) varmistamalla tarvittaessa, että lapsiuhreja sekä heidän perheitään ja heidän puolestaan todistavia henkilöitä suojellaan uhkauksilta ja kostotoimenpiteiltä;

g) välttämällä tarpeetonta viivästystä tuomioiden antamisessa ja sellaisten määräysten tai päätösten täytäntöönpanossa, joilla myönnetään korvauksia lapsiuhreille.

 

2. Sopimusvaltiot varmistavat, että epävarmuus uhrin tosiasiallisesta iästä ei estä rikostutkinnan aloittamista, mukaan luettuna tutkinta uhrin iän selvittämiseksi.

 

3. Sopimusvaltiot varmistavat, että tässä pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten uhreiksi joutuneita lapsia kohdellaan rikosoikeusjärjestelmässä siten, että lapsen etu otetaan ensisijaisesti huomioon.

 

4. Sopimusvaltiot ryhtyvät toimenpiteisiin varmistaakseen asianmukaisen koulutuksen, erityisesti oikeudellisen ja psykologisen koulutuksen tässä pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten uhrien parissa työskenteleville henkilöille.

 

5. Sopimusvaltiot ryhtyvät tarvittaessa toimenpiteisiin suojellakseen niiden henkilöiden ja/ tai järjestöjen turvallisuutta ja koskemattomuutta, jotka työskentelevät kyseisten rikosten uhrien ehkäisemisen ja/ tai suojelun ja kuntouttamisen parissa.

 

6. Minkään tämän artiklan määräyksen ei katsota rajoittavan syytetyn oikeutta oikeudenmukaiseen ja puolueettomaan oikeudenkäyntiin tai olevan ristiriidassa sen kanssa.

 

9 artikla

 

1. Sopimusvaltiot hyväksyvät tai täydentävät ja panevat täytäntöön lakeja, hallinnollisia toimenpiteitä ja sosiaalipoliittisia toimintaperiaatteita ja ohjelmia sekä levittävät niistä tietoa ehkäistäkseen tässä pöytäkirjassa tarkoitettuja rikoksia. Erityistä huomiota kiinnitetään sellaisten lasten suojeluun, jotka ovat erityisen alttiita tällaiselle toiminnalle.

 

2. Sopimusvaltiot edistävät koko väestön, myös lasten, tietoisuutta tässä pöytäkirjassa tarkoitettuja rikoksia ehkäisevistä toimenpiteistä ja näiden rikosten haitallisista seurauksista tiedottamalla niistä asianmukaisin keinoin ja järjestämällä koulutusta. Täyttäessään tämän artiklan mukaisia velvoitteitaan sopimusvaltiot kannustavat yhteiskuntaa, erityisesti lapsia ja lapsiuhreja, osallistumaan tällaisiin tiedotus- ja koulutusohjelmiin, myös kansainvälisellä tasolla.

 

3. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin varmistaakseen kaiken asianmukaisen avun kyseisten rikosten uhreille, mukaan luettuna uhrien uudelleen sopeuttamien yhteiskuntaan sekä ruumiillinen ja henkinen kuntoutus.

 

4. Sopimusvaltiot varmistavat, että kaikilla tässä pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten lapsiuhreilla on mahdollisuus turvautua asianmukaiseen menettelyyn, jonka avulla he voivat ilman syrjintää hakea vahingonkorvausta rikoksista laillisesti vastuussa olevilta henkilöiltä.

 

5. Sopimusvaltiot ryhtyvät tarvittaviin toimenpiteisiin kieltääkseen tehokkaasti tässä pöytäkirjassa tarkoitettuihin rikoksiin kannustavan aineiston tuottamisen ja levittämisen.

 

Tekstin keräsi ja kokosi: Lennart Laitinen 14.07.2020

Comments powered by CComment