JOULU

Suomessa ja useissa muissa maissa on vietetty pakanallista keskitalven juhlaa nykyisen joulun aikoihin, sillä talvipäivän seisausta 21. tai 22. joulukuuta on juhlittu monien kansojen parissa jo ammoisina aikoina. Vasta kristinuskon omaksumisen myötä juhla sai nykyisen merkityksensä. Joulunvieton tavat ovat vuosisatojen saatossa muuttuneet ja saaneet vaikutteita muista kulttuureista.

Joulunvietossamme on edelleenkin pakanallisia elementtejä. Ne ovat vain niin lähellä, ettei aina niitä huomaa. – Esimerkiksi lahjojen antaminen, se että tuodaan ikään kuin onnea toiselle, kätkee taakseen maagisen pelon siitä, että oma onni menee. Mutta koska on suopea toiselle, niin se koituu omaksi eduksi, tuottaa myös itselle hyvää.

Jouluaatto 24.12.
ei ole virallinen pyhäpäivä, mutta siitä on Suomessa muodostunut etenkin lapsiperheiden joulun kohokohta.
Jouluaaton perinteisiin kuuluvat kuusen koristelu, jouluruoat, hautausmaalla käynti, joulusauna ja lahjojen antaminen.

Joulupäivä 25.12.
vietetään kristityissä maissa Jeesuksen syntymäjuhlana. Suomessa joulupäivää vietetään usein perhepiirissä.

Tapaninpäivä 26.12.
eli toinen joulupäivä on ensimmäisen marttyyrin Stefanoksen ja hänen myötään kaikkien marttyyreiden vuosipäivä.
Tapaninpäivän perinteisiin ovat Suomessa kuuluneet rekiajelut ja nuorten yhteenkokoontumiset. Hiljaisen joulupäivän jälkeen tapanina oli lupa iloita ja melutakin.

Loppiainen 6.1.
on kristillinen juhlapäivä, joka päättää joulun pyhät. Sitä vietetään katolisissa ja luterilaisissa maissa Itämaan tietäjien Betlehemiin saapumisen kunniaksi. Monissa maissa juhlan nimi, Kolmen kuninkaan päivä, juontuu tästä.

Joulun jälkeen
alkoivat sitten selkäviikot eli härkäviikot. Nimiä on monta, mutta niillä tarkoitettiin, että edessä oli pitkä juhlaton kausi, kun ei ollut juhlia.

Jouluperinteitä

Joulukuusi
Puita tai niiden oksia on yleisesti käytetty monissa kulttuureissa koristeina tai onnea tuovina esineinä.
Ensimmäiset historialliset tiedot joulukuusesta ovat 1500-luvulta Elsassista, Strassburgin hiippakunnasta. Saksassa joulukuusi omaksuttiin 1600-luvulla samaa tahtia uskonpuhdistuksen oppien kanssa.
Joulukuusen keksijäksi nimettiin Martti Luther, jonka kerrottiin liikuttuneen jouluisen tähtitaivaan alla kuusimetsässä kotimatkalla Wittenbergiin.
Pohjoismaihin joulukuusi saapui 1700-luvulla, aluksi ylhäisöperheisiin.
Sadassa vuodessa kuusi levisi lännestä ja etelästä kaikkialle Suomeen.

Joulupukki
Valkopartainen, punapukuinen joulupukki. Nimi viittaa eläimeen, joka esiintyi vanhoissa juhlakiertueissa. Sarvipäinen otus ei tuonut lahjoja. Entisaikojen pukki ei jakanut lahjoja vaan vaati niitä tai vähintäänkin kestitystä tai viinaryyppyä.
Suomalainen joulupukki menetti sarvensa 1900-luvulle tultaessa, mutta vaatetuksena säilyi vielä pitkään nurin käännetty lammasturkki. Amerikkalaisen mallin mukainen punavalkoinen vaatetus yleistyi vasta 50-luvusta lähtien.
Joululahjat ja pukki ovat tulleet joulun kuvioihin vasta 1800-luvulla. Ne liittyvät porvariston nousuun ja vaurastumiseen. Pukki tuli Keski-Euroopasta Ruotsin kautta Suomeen ja vähitellen varakkaammista kodeista köyhienkin pariin.
Joulupukin asuinpaikaksi on suomalaisessa perinteessä vakiintunut Korvatunturi, vaikka kilpailevia paikkakuntia on ollut tarjolla Rovaniemen lisäksi myös Ruotsissa ja Norjassa.

Joulusauna
Saunaan piti päästä ajoissa ja työt piti lopettaa iltapäivään mennessä. Joulusauna on hyvin vahva perinne ja siihen on liittynyt monenlaisia uskomuksia. Sinne mentiin heti jouluvalmistelujen jälkeen.
Saunomisjärjestys on vaihdellut, mutta oleellista on että kaikki saunovat ajoissa, jotta haltijat ja suvun vainajat pääsevät saunaan ja sen jälkeen osallisiksi.
Saunatontut siis kylpevät ja tulevat yöllä aterialle kuten laulussa 'Tonttujen jouluyö' kerrotaan.
Joulusaunassa piti olla hissukseen ja arvokkaasti, etteivät haltiat pahastu. Kristillinen peruste oli se, että sauna on pyhä paikka, jossa ei sovi meluta. Saunassa saatettiin myös heittää kovat löylyt paholaisen karkottamiseksi.
Joulusaunan jälkeen vuorossa oli joulupöytään käyminen. Pöydässä luettiin rukous tai jouluevankeliumi ja aterioitiin siivosti.

Joululaulut
Latinankieliset joulunajan kirkkolaulut ovat yhtä vanhoja kuin joulu itse. Vanhimpia yhä laulettavia lienee Kuului laulu enkelten (Gloria in excelsis Deo), joka määrättiin vuonna 129 laulettavaksi jouluyönä.
Tunnetuin jouluvirtemme Enkeli taivaan (Vom Himmel hoch) on Martti Lutherin 1530-luvulla sanoittama ja ilmeisesti myös säveltämä.
Yhä edelleen suosittu Jouluyö juhlayö (Stille Nacht, heilige Nacht) syntyi jouluaattona 1818 Itävallassa pienessä Oberndorfin kylässä. Pastori Joseph Mohr keksi sanat ja urkuri Franz Gruber sävelen.
1900-luvun alkuvuosikymmeninä tunnetut säveltäjämme tuottivat joululauluja ahkerasti sekä koulujen että kotien tarpeisiin. Sotien jälkeen joulumusiikin kirjo laajeni angloamerikkalaisiin ja kotimaisiin iskelmiin ja uusiin musiikinlajeihin.

Nykyjoulu

on yhdistelmä pakanallisia ja kristillisiä perinteitä. Vaikka kauppojen joulusesonki alkaa jo marraskuussa, joulunvietto keskittyy vain muutamaan päivään. Ennen joulua juhlittiin pidempään. Joulun kaupallisuutta sen sijaan on kauhisteltu jo 1800-luvulla.

Joulun aika on kaupan suurta juhlaa: kassakoneet kilisevät kilpaa kulkusten kanssa. Joulunvietto keskittyy jouluaattoon, joulupäivään ja tapaninpäivään. Aina ei ole ollut näin.

Lähde/teksti: YLE/Oppiminen