Sergei Jesenin (v.1922)

Älkää moittiko. Tämä on työni.

En ole sanojen kauppias.

Et rakasta maalaiskylää, et kaupunkia.

Miten voin esitellä hänet?

Pyydän kaikilta anteeksi. Myös perheeltäni.

Kulkurina kuljen Venäjän maata.

Unohdan runoni.

Nakkaan pussin olalleni.

Matkalla tapaan juoppoja.

Tuuli laulaa paremmin kuin muut.

Löyhkään harvoin sipulille,

mutta olen huolestunut illan rauhasta.

Tulen niistämään äänekkäästi käsiini

ja kieriskelemään kaikkien hullujen kanssa.

Minulle ei ole tarpeen olla paras,

vain halu näyttää ja kuunnella myrskyä,

sillä ilman kummallista käyttäytymistäni

en voi elää tässä maailmassa.

(Suomennos: Aarre A. Toivon poika)

_______________________

Sergei Jesenin (v. 1915)

Mummin satuilta

Talvisessa illassa takapihalla

iloinen joukko kulkee

lumikinoksessa,

väsähtäneinä pirttiin.

Häveten kelkkojamme

istumme paririviin

kuuntelemaan mummin satuja

tyhmästä Iivanasta.

Puoliyöhön vierähti satutunti

istuessamme tuskin hengittäen.

Teeskentelimme, ettemme kuulleet

äidin nukkumaanmenokehotusta.

Sadut loppuivat.

Tuli aika mennä nukkumaan.

Mutta miten tässä nukkua?

Ja jälleen me huusimme isoäänisesti

kunnes uuvuimme.

Mummi kysyy: Riittääkö jo

vai istuisitteko aamuun?

Meille oli samantekevää

mitä mummi höpisi.

(Suomennos: Aarre A. Toivon poika)

_________________________

Sergei Jesenin (v.1925)

Sinertävä mekko, siniset silmät.

Totuutta en ole rakkaalle kertonut.

Rakas kysyi: Pyryttääkö ulkona?

Lämmitä uuni, sijaa vuode.

Vastasin: Tänään joku antaa korkeuksista

ylenmäärin valkoisia kukkia.

Lämmitä sinä uuni, sijaa vuode,

minulla on sydämessä myrsky ilman sinua.

(Suomennos: Aarre A. Toivon poika)

Sergei Jesenin