Aisakello

Voi rekiä ja hevosia!

Nähtävästi piru on ne maapallolle tuonut.

Luotettava kyyti,

vain aisakello hohottaa ikävästi.

Ei kuutamoa, vain koiran haukuntaa

kaukaa sivustolta, tyhjyydestä.

Tukekaa minua elämässäni.

En vielä ainaiseksi vaikene.

Laula kyytimies, vaikka et haluaisikaan.

Vai haluatko, että laulan sinulle

neitosten viekkaista silmistä,

iloisesta nuoruudestani.

Muista laittaa hevonen aisoihin

ja hypätä rekeen.

Äläkä unohda,

miten minua kutsutaan.

Mistä sait ryhtisi

puoliyön hiljaisuudessa,

taljankan soidessa

en ollut yksin.

Kaikki on mennyttä, hiuksenikin harventuneet.

Ratsuni kuollut, pihamaamme autioitunut,

taljanka menettänyt soittonsa,

unohtanut oppimansa.

Mutta mieleni ei ole kaikkea kadottanut.

Lumi ja pakkanen ovat mieleeni.

Siksi kaikelle, mitä on ollut,

aisakello nauraa ja hohottaa ikävästi.

Sergei Jesenin (v. 1925)
(Suomennos: Aarre A. Toivonpoika)