etusivuotsikko2

- Liiton perustamisen taustalla oli sodanjälkeinen tilanne, jossa vammaisia, invalideja, niin kuin silloin sanottiin, oli paljon. Yhteiskunnallisen huollon taso oli heikko. Vammaiset joutuivat kokemaan ruoan, asunnon, työn, lääkkeiden, proteesien, kuntoutuksen sekä perus- ja ammattikoulutuksen puutteen. Siksi oli noustava toimintaan muun vasemmistolaisen työväenliikkeen rinnalla, sanoi Jari Heinonen Tapaturma- ja sairausinvalidien liiton 75-vuotisjuhlaseminaaripuheessaan.

tsil 75 juhla 1 ksKuva: Hannu Oittinen

Sotapolitiikasta irtaantuminen oli myös monien invalidien tavoitteena ja siksi päädyttiin perustamaan alkujaan uusi yhdistys Suomi-Neuvostoliitto-Seuran sotainvalidien osastoksi vuonna 1945. Varsin pian tälle osastolle syntyi jaostoja ympäri maata. Nämä jaostot ottivat aktiivisen roolin vuoden 1946 lopulla hyväksytyn invalidihuoltolain valmistelussa ja sen on toimeenpanossa.
- Ylipäätään toiminnan yksi painopiste on ollut alusta alkaen palvelujen lakisääteinen turvaaminen. Tässä katsannossa invalidihuoltolaki ja vammaispalvelulaki ovat tärkeitä saavutuksia, muistutti Heinonen.

Jaostot itsenäistyivät vuosina 1945-48 ja niistä muodostettiin rekisteröityjä vammaisjärjestöjä. Menestyksellisessä kamppailussa alettiin nähdä tarpeelliseksi perustaa valtakunnallinen liitto sosiaalisen uudistustyön jatkamisen välineeksi. Tältä perustalta perustettiin Helsingin Säätytalossa vuonna 1948 Tapaturmainvalidien Liitto. Vuoden 1962 liittokokouksessa nimi muutettiin nykyiseen asuunsa. Siitä tuli Tapaturma- ja sairausinvalidien Liitto (TSIL).

Tapaturma- ja Sairausinvalidien Liiton historia on kiinteä osa suomalaisen hyvinvointimallin rakentamisen historiaa. Painostusryhmänä se on ollut monelta osin rakentamassa suomalaista hyvinvointimallia. - Ennen muuta invalidihuoltolakia ja 1987 voimaan tullutta Vammaispalvelulakia.
Toisaalta liitto on lukuisten paikallisyhdistystensä kautta paikallisena edunvalvontaryhmänä ollut viemässä näiden tärkeiden lakien henkeä käytännön arjen tasolle. Tämä on ollut ja on tänäänkin tärkeää työtä.

- Juuri tällaisista teoista suomalainen työväenliike on rakentanut hyvinvointimallimme: julkiset hyvinvointipalvelut ja sosiaalivakuutuksen, eläkkeet ja muun sosiaaliturvan. Tämä on hatunnoston arvoinen teko, saavutukset ovat mittavia, teot tärkeitä. Pienestä järjestöstä tuli lopulta merkittävä joukkojärjestö.
- Liiton yksi tärkeimmistä toimintamuodoista ovat olleet Vähäjärvellä pidetyt ”Ikääntyneiden monivammaisten syrjäytymisen estäminen” -kurssit, ns. IKMO-kurssit.

Hyvinvointimallia leikataan

Viime vuosikymmenien aikana yhdessä rakennettua hyvinvointimallia on alettu leikata ja palveluja yksityistää kovalla vauhdilla. Liiton ja paikallisyhdistysten tehtäväksi on näissä oloissa asettunut puolustaa jäsenten ja laajemminkin kansalaisten oikeuksia kuntien itsenäisen päätäntävallan kasvaessa, kuntatalouden kiristyessä ja lopulta hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa.

- Kaiken kaikkiaan 1990-luvulta alkaneet syvät muutokset osoittavat, että kansalaiset tarvitsevat sitovaa lainsäädäntöä, subjektiivisia oikeuksia ja mitä suuremassa määrin niiden toteutumisen valvontaa, aktiivista kansalaisyhteiskuntaa. Ylipäätään monenlaisen kansalaisvaikuttamisen merkitys tulee tulevaisuudessa lisääntymään. Siksi liittoa ja sen paikallisyhdistyksiä tarvitaan jatkossakin. - Toimivaa hyvinvointimallia ei voi ajatella ilman jatkuvaa ja jokapäiväistä vaikuttamista alhaalta ylös.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on runsaasti ikääntyneitä, työttömiä ja monenlaisten syrjäytymisuhkien alaisia ihmisiä, joiden jokapäiväinen toimeentulo on monelta osin riippuvaista yhteiskunnan tarjoamista palveluista ja tuesta. Syrjäytymisvaarassa on Suomessa jopa 900 000 ihmistä.
- Tehtävää siis riittää, varsinkin kun uudet hyvinvointialueet ovat juuri aloittaneet toimintansa. Ja leikkaukset siellä odottavat, sillä budjettien alijäämät ovat yhteensä ainakin 1,2 miljardin tasolla, totesi Jari Heinonen puhensa lopuksi.

Vammainen vai vimmainen,
vai molempia?
- tunteet saavat näkyä

Näin oli puheenvuoronsa otsikoinut itseoppinut toimittaja Hannu Oittinen muistellessaan aikaa Uusi Invalidi -lehden parissa. Hän on toiminut vuodesta 2003 liiton lehdessä aluksi avustajana sittemmin toimittajana, taittajana ja kuvaajana.
 Hannu Oittinen- Uusi Invalidi-lehden määritelmä ”sosiaalinen uudistuslehti” on ollut mielestäni oikeaan osunut. Sitä on pyritty tekemään liiton jäsenistön ja yhdistysten, yhteistyökumppanien ja yhteiskunnan eri vaikuttajien kanssa yhteistyössä, myös alan tutkimustietoa on käytetty tavoitteiden tukena. Haastavaan keskusteluun ja vuoropuheluun on pyritty myös politiikan ylätason kanssa, esimerkkeinä viisi ministeriä ja ex-presidentti Tarja Halonen.

Toimitetun sisällön lisäksi lehdessä on annettu tilaa jäsenten ja yhdistysten omalle äänelle aina bussimatkojen kuvauksia myöten. - Se on tärkeää, sillä omien asioiden kautta lukijat tuntevat lehden omakseen.
- Tunteet saavat näkyä, vammainen voi tarvittaessa olla vimmainen. Saa osoittaa mieltä, saa suuttua, saa pettyä, saa toivoa, saa vaatia. Sen pitää näkyä lehdessä ja järjestön muussa julkisuudessa. Mutta mielipiteellä pitää sisältö, kritiikillä kohde, toiminnalla tavoite. Kiroilu, nyrkin puiminen taskussa tai someraivo tuskin edistävät näitä tavoitteita. Uskon, että liitto, sen yhdistykset ja lehti ovat onnistuneet tässä asiassa, sanoi Oittinen.

Lehteä tarvitaan edelleen. Vaikka sosiaalinen media, nettiasiointi ja sähköinen tiedottaminen tavoittaa yhä useamman iäkkäänkin jäsenen, iso osa jää edelleen sen ulkopuolelle. On muodostunut kahden kerroksen väkeä.
- Se on haitta, mutta samalla väistämätön asia, sanoi Hannu Oittinen.

- Eteenpäin elävän mieli. Kun liitto selviää nykyisestä kriisistään, on oma julkisuus ja ulkoinen tiedotus otettava yhdeksi keskeiseksi asiaksi. Uskon, että siinä auttaa myös perehtyminen siihen mitä on tehty. Historiasta voi saada taitoa, voimaa ja uskallusta kohdata tämä hetki ja tulevaisuus, sanoi Hannu Oittinen Tsil:n seminaarissa Tampereella.

tsil 75 juhla 2ksKuva: Hannu Oittinen

Ansiomerkit

Liiton kultaisen ansiomerkin saivat Olli Salin ja Pauli Toikka, joka on pitkään toiminut liittovaltuuston puheenjohtajana. Merkit luovutti liiton nykyinen puheenjohtaja Eero Nieminen. 

olli salin palkitaan 1 ja Eero Nieminen

 pauli toikka palkitaan 1 ja Eero Nieminen

(Kuvat: Hannu Oittinen)

Comments powered by CComment