Tämä kirjoitus on julkaistu vuosia sitten, mutta onko paljon mikään muuttunut. Sen voi lukija itse todeta!

Arvokas vanhuus

Viime päivien puheenaihe on herättänyt kysymyksen, mikä on arvokas vanhuus?

Onko se vanhojen, sairaiden ja vammaisten ihmisten tarpeista huolehtimista vai mitä?

Todellisuudessa se on sanahelinää, josta poliittiset päättäjät puhuvat aina tarpeen tullen, silloin kun se on heille eduksi.

Yhteisvastuukeräyksen teemana on, että ihmisellä ei ole viimeistä käyttöpäivää. (Ko. teema Parasta ennen oli v. 2006). Tarkoittaako tämä sitä, että yli-ikäistä tuotetta ei kaadeta pois ja kuoret heitetään roskiin, vai onko käyttöä vielä sen jälkeen.

Ei oikein aina siltä tunnu, kun katselee ja kuulee sairaiden ja vammaisten ihmisten kertovan vaikeuksistaan.

Kuinka monta anomusta esimerkiksi asunnon korjaustöistä on palautettu sosiaalilautakunnasta hylkäävän päätöksen kera. Toisaalta on todettu ihmisen olevan siinä kunnossa, että hän ei kykene suoriutumaan toimistaan ilman apua. Vielä senkin jälkeen, kun lääninhallituksen päätöksellä on kumottu sosiaalilautakunnan päätös, menee kuukausia ennen kuin asia taas otetaan käsittelyyn. Silti mahdollisesti vielä vedotaan johonkin korkeampaan instanssiin, ettei vain tarvitsisi antaa periksi.

Tämäkö on sitä huolehtimista?

Onko halvempi vaihtoehto hoitaa vammainen laitoksessa, kuin kotona? Olemmeko me kansalaiset ja äänestäjät saamattomia näiden epäkohtien edessä.

Tyhmiä emme ole.

Vaikka emme heiluttele iskulauseita mielenosoituksissa turuilla ja toreilla, on silti oltava oikeus ihmisrarvoiseen elämään kaikesta huolimatta.

AM