- Hankintalakia sorvatessaan Suomen poliitikot eivät uskalla ottaa vastuuta, vaan menevät EU:n taakse. Kansallisella päätöksellä sosiaali- ja terveyspalvelut voidaan vapauttaa kilpailutuksesta EU ei tätä vaadi. Samoin EU ei myöskään edellytä yhtiöittämistä. Tässä mielessä poliittisilla päättäjillä on valinnanvapaus, sanoi terveyspolitiikan professori Juhani Lehto puhuessaan Tapaturma- ja sairausinvalidien liiton seminaarissa Vähäjärvellä.

Hankintalain soveltamisesta vammaispalveluissa on liitto toimittanut kannanottonsa sosiaali- ja terveysministeriöön.

Juhani Lehdon mukaan sote-uudistus tavattoman suuri asia. Tulossa on suuri yhteiskunnallinen tapahtuma, jossa laitetaan koko systeemi uusiksi eikä vain korjata hankaluuksia. - Kyseessä 25 miljardin euron vuosittainen ”liikevaihto”, kyse on 300 000 työntekijän työpaikasta sekä 100 miljoonasta vuosittaisesta palvelutapahtumasta, eli asiakaskäynnistä, jossa ammattilainen palvelee asiakasta. Suuruusluokka on noin puolet koko valtion budjetista. Ei siis ole aivan sama, miten tuo ”kakku” jaetaan.

Sote-uudistuksessa rahoituksesta vastaa valtio kokonaisuudessaan ja hallintona on 18 maakuntaa, jotka vastaavat sosiaali- ja terveyspalveluista.

- Nähtäväksi jää miten käy kuntakohtaisesti uudistuksen tasa-arvoisuustavoitteen, saatavuuden ja saavutettavuuden. Ihmisten pompottelun palvelujärjestelmässä pitäisi loppua, samoin laadun ja asiakastyytyväisyyden parantua.
- On laskettu, että 70-80 prosettia on tyytyväisiä asioiden hoitoon, mutta entä loput. Mm. vanhuspalvelujen kohdalla ongelmat ovat moninaiset. Kustannukset ovat nousseet nopeammin kuin ihmisten tulot ja palvelutarpeet lisääntyvät vanhusten määrän kasvaessa.

Valinnanvapaus

- Ollaanko me oikeasti kiinnostuneita valinnanvapaudesta, kyseli Lehto. Hänen mielestään, ehkä tällä hetkellä, kun esim. erikoislääkäreitä ei ole niinkään julkisella puolella, mutta entä sitten, kun samat palvelut pitäisi saada niin yksityiseltä kuin julkiseltakin palveluntarjoajalta.

- Miten saada ylikansalliset yhtiöt kuriin, jotta varat eivät siirry ”veroparatiiseihin”, kysyttiin. Ehkä yritykset ”oppivat sisäsiisteiksi”, kun joutuvat julkistamaan taloustietojaan. Tätä tietysti pitää seurata.
Seuraava kommentti olikin, että miten esimerkiksi vanhukset ja sairaat pystyvät ilman asiantuntemusta valitsemaan edes parhaan hoitopaikkansa kun vielä pitäisi seurata yksityisfirmojen rahavirtojakin. - Suurta bluffia!

Juhani Lehdon mukaan valinnanvapaus sinänsä on ok. On oikeus valita hoitava lääkäri ja päättää itse miten meitä hoidetaan. - Viranomaisten valvonnalla pitäisi kuitenkin olla hoidettu se, että hoitohenkilökunnan ammattitaito ja -taso olisi sama joka paikassa.

Kilpailu ja kustannukset

Sanotaan, että kilpailu alentaa kustannuksia. - Mansikkatorimarkkinoilla kylläkin ja uusilla tuotteilla, mutta nyt toimijat kilpailevat työntekijöistä, ei asiakkaista! Ostetaan halvalla lääkäreitä ja myydään toisaalle. Palvelumarkkinoilla on käymässä samoin kuin asuntomarkkinoilla: isot palveluntarjoajat kilpailevat ammattilaisista, ei asiakkaista.

- Jos hinnat ja palvelut ovat samat kilpailijoilla, miten silloin tehdä valinnat? Mennäkö lähimpään vai onko tärkeämpää mitä ”valkotakin” logossa lukee?
Pilvinä taivaalla Lehto näkee sen, että yritykset valitsevat vähän palveluja tarvitsevia potilaita. Tätä voisi sanoa ”kerman kuorinnaksi”. Sairaammille ja vaikkapa mielenterveyspotilaille luodaan mielikuva, ettei heitä halukaan ko. firmoihin asiakkaiksi.

Uhkana on myös palvelujen yli- ja alitarjonnat. Sotessa yritykset saavat vuosittaiset könttäsummat ja kiusauksena on saada rahat mahdollisimman vähällä palvelulla. Samoin mahdollinen kustannusten siirto toisaalle, eli potilaille annetaan ”menolippu” naapurikuntaan hoidettavaksi.

Yksityistämisessä ja yhtiöittämisessä on se piirre, että nyt järjestelmään tulee ”liikesalaisuus”. Julkisuusperiaate kuopataan, yhteistyö heikkenee kilpailutilanteessa ja johtaa monopoleihin.

- Kilpailevaan järjestelmään kuuluvat myös konkurssit. Vanhuspalveluissa se tietää vaikkapa asukkaiden siirtoja tutuista asuinkohteista uusiin, ja ehkä kauaksikin omaisistaan.

Demokratia – kuntien vastuu

- Sote-esityksissä hyvänä voisi pitää, että vastuu rahoituksesta siirtyy kunnilta valtiolle. Näin pienten kuntien budjettirasitukset pienenevät ja huoli rahojen riittävyydestä pienenee. Tämä vapauttaisi kunnat ajattelemaan enemmän asukkaitaan kuin varojensa riittävyyttä.

Kuntien valtuulla ovat asuminen, työllisyys, liikenne, kaavoitus, kulttuuri, ympäristö, koulutus. Samoin asukkaiden edunvalvonta sosiaali- ja terveyspalvelujen suhteen sekä järjestö- ja muun kansalaistoiminnan tukeminen.
Hallinnon osalta vastuun siirtyminen maakunnille johtaa virkamiesvallan lisäntymiseen. Vaaleilla valittuja virkamiehiä on vähemmän kuin nyt. Maakunta hyväksyy pelisäännöt tuottajien kanssa ja tässä kaikkia, niin julkisia kuin yksityisiäkin palveluntuottajia tulee käsitellä yhdenvertaisesti. - Maakuntahallinnosta onkin tulossa hankintatoimisto, kaikkinainen hallintohimmeli!
- Kysymys demokratiasta on siis iso asia. Tulevissa kuntavaaleissa ei pidä unohtaa näitä asioita. Paikallisesti tulee myös huomioida esteettömyyskysymykset sekä hyvinvoinin ja terveyden edistäminen. Tässä järjestöt ovat keskeisiä vaikuttajia.

Terttu Elomaa