Kuullun kirjauksia 
- tarttis tehdä jotain -

 ” Sote tuli – mitä se meille Satakunnassa tarkoittaa?
Sote pumppaa voimaa Satakunnan omiin olkapäihin, jotta vastaisuudessakin saamme palvelut saavutettavasti ja tasavertaisesti. Lopulliset linjat vetää aluevaltuusto, jonka sinä valitset ensi tammikuussa.”

Näin Satasoten mainos valistaa lukijaansa ja samalla painottaa tulevien aluevaltuustojen tärkeydestä ja siitä, että Sinä valitset!
Nyt olisikin saatava valituksi sellaiset henkilöt, jotka todella olisivat meidän kaikkien asialla, ei vain kasvukeskusten. Todellisuushan on, että ”syrjäseudulla” asuja on edelleen siellä syrjäkylällä. Tulevatko nyt palvelut lähemmäs ja saavutettavammiksi jää nähtäväksi.

Pitkittynyt koronatilanne on mikä on ja sen tuomat haasteet ja ongelmat terveysrintamalla jotenkin ymmärretään. Joka pikku vaivasta ei varmastikaan hakeuduta hoitoon. Mutta entä kun on tosi kyseessä, jos ei nyt kuitenkaan hengenlähtö. Mitä tehdä, miten menetellä?

Muutama esimerkki.

- Kotilääkäripalvelu.
Miten saisi asiantuntevan diagnoosin jo kotona, esim. illalla tai viikonloppuna, tarviiko kiireellistä hoitoa vai ei? Asiakas ei haluaisi ambulanssihenkilökuntaa/sairaalaa kuormittaa kenties tarpeettomalla asioinnilla. Ostopalvelu! Voisi jopa maksaa, jos hoitaja tai lääkäri kävisi.
Ko. palvelua ei ole, edes yksityispuolella. Vain jos on jo kaupungin tai jonkin firman kotihoitoasiakkaana on palvelu saatavissa. Muuten joutuu itse hoitamaan lääkäriin pääsyn vasta arkena oman terveysaseman kautta. Sairaalapäivystykseen ei ole asiaa ilman lähetettä, paitsi ”piipaa”-autolla, jos kyytiin edes huolitaan.

- Kroonikko vai akuutti? Kaksi eri asiaa.
Akuutissa sairauden tilanteessa ymmärretään hoitoon pääsyn kiireellisyys. Soitto 112:een. Entä miten on kroonikon, montaa sairautta potevan pitkäaikaissairaan kohdalla. Mitä tietä kulkea? Pitkää linjaa terveydenhoitajan ajanvarauksesta lähtien, takaisinsoittoa odottaen, lääkäriin jonottaen, vai olisiko mahdollista ns. ohituskaista niille potilaille, joiden taudin kulku ja sairaudet ovat potilastietoihin kirjatut ja hoitolinja entuudestaan selviö.
Turha pompottelu paikasta toiseen, uudet selvittelyt aina eri hoitajien ja lääkäreiden kanssa hoidon tarpeellisuudesta. On sairaus, joka ei parane. Kiukuttaa, jos jaksaisi edes sitä. Ottaa jo muutenkin voimille ainainen sairauden todistelu.

- Omalääkäri.
Työelämässä olevilla on mahdollisuus siihen työterveyshuollon kautta. Muille ei tuo Kela-kustannettu palvelu ole mahdollista. On hakeuduttava joko kunnallisen terveydenhuollon piiriin tai ostettava isolla rahalla yksityisen palvelut.
Päättäjien tulisi nostaa kansalaistensa Kela-korvauksia, jotta yhä useammalla olisi todellinen valinnanvapaus hoitaa terveyttään.
Aina ei pääse edes akuutissakaan tilanteessa julkisen puolen palveluihin käsiksi. Sanotaan ettei lääkäreitä ole saatavilla ja jonot ovat pitkät. Sairaalan päivystyskin toppaa ilman lähetettä.
Sama ongelma on näkynyt yksityispuolella, joskin sinne pääsee nopeammalla aikataululla, ja rahalla. Hoitohintaa pienentäisi asiakkaan saamat korkeammat Kela-korvaukset. Tämän huomaa mm. paljon hammaslääkäripalveluja tarvitseva.
Omalääkärillä olisi parempi mahdollisuus tuntea asiakkaansa eikä reseptejä uusittaisi liukuhihnamaisesti. Potilaan ei pitäisi olla ”koekaniinina” aina uusien lääkärikohtaamisten vuoksi. Lääkkeiden yhteisvaikutus, yhteensopivuus tulisi varmistaa. Moni kaipaa vakiintunutta potilas-lääkärisuhdetta. 

- Laskutuslisä.
Potilas on menossa kotoa sairaalaan ja hänelle tilataan kelakyyti. Ok.
Asiakas maksaisi matkan heti perille päästyä, mutta taksiyrittäjä kieltäytyy ottamasta maksua vastaan ja kertoo laskuttavansa kyydin. Vielä jotenkin ok.
Laskun tullessa loppusummaan on lisätty viiden euron laskutuslisä. Tämä ei voi olla enää ok.
Asia ei jää tähän. Siihen vaaditaan oikaisu.