Naurua, laulua, runoa, sketsiä ja kaikkea siltä väliltä vakavampaakaan sanomaa unohtamatta. Siitä sai nauttia runsaslukuinen kulttuurinälkäinen väki kesäkuun helteessä. Tapaturma- ja sairausinvalidien liiton vammaiskulttuuripäivät pidettiin nyt jo 33. kerran ja paikkana jälleen Vähäjärven Lomakoti Hauholla.

Matkaan oli lähtenyt kiitettävästi jäsenistöä, monivuotisia ”konkareita”, mutta myös uusia tulokkaita tutustuen liiton ja sen jäsenistön monimuotoiseen toimintaan myös harrastusten saralla.

Kulttuuripäivien avauksen suoritti ”ensikertalainen”, toiminnanjohtaja Sari Laiho. Harmittavasti flunssan vuoksi äänensä menettänyt Sari ei pystynyt itse tervehdystään lausumaan, mutta apu löytyi läheltä. Lomakodin johtaja Tarja Västilä toimi Sarin äänenä.

Sari Laiho totesi vammaiskulttuuripäivien osuneen sopivasti Suomen ratifioiman YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen 1-vuotispäivään. - 10.6. voitaneen pitää vammaisten itsenäisyyspäivänä. Hän muistutti myös, että kyseinen laki on kuin mikä tahansa Suomen laki, jota tulee noudattaa.

Sari kertoi liiton tulevan vuoden uudistuksista mm. tiedotuksen ja näkyvyyden lisäämisessä. Punaisena lankana tässä kaikessa on kuitenkin vammaisten oikeuksien ajaminen ja vammaisten asialla oleminen.
- Mutta nyt: nauretaan, lauletaan ja muistetaan, että kulttuuri kuuluu kaikille.

Juhlapuheen pitänyt liiton puheenjohtaja Antti Holopainen muistutti liiton ensi vuonna täyttävän 70 vuotta. - Juhlavuonna ollaan siis jo yhteisönä iäkkäitä, mutta kuitenkin vielä notkeapolvisia ja nuortumiskykyisiä. Se on järjestötyössä elämisen ja selviämisen ehto.
Holopainen kyseli liiton tarpeellisuuden perään ja samalla totesi tarpeellisuuden entistäkin suuremmaksi. Hallituksen toimiin viitaten hän totesi: köyhät ja kipeet ei näemmä kuulu heille, kuuluvat sitten varmaan meille, tarkoittaen liiton tehtäväkenttää.
- Nyt vain pitää löytää ne foorumit, joilla koota vähemmistöryhmät yhteistyöhön. Mm. joukkovoimaliike on saanut näyttäviä mielenilmaisuja aikaan ja tätä työtä tulee jatkaa.

Holopainen puhui myös liiton uudistumisprosessista, mm. henkilökuntaan tulevista vaihdoksista ja ensi vuoden juhlavuodesta.

Kultuuripäivien viikonloppuun ajoittui myös maamme asioiden hoidon kannalta merkittävä puoluekokous. Perussuomalaiset kokoustivat ja uusivat johtonsa täysin. Mitä se tuo tullessaan, jäi pohdituttamaan.

- Mitä tapahtuu mm. sote-rintamalla, jonka tulevaisuudesta tutkijat ja eri sairausryhmät ovat varoittaneet, on vielä monen mutkan takana. Miten käy hyvinvointiyhteiskuntamme, jonka hallitusohjelmastakin on poistettu sana hyvinvointi. On vain markkinoita ja bisnesasioita hoitava hallitus. - Toivottavaa olisikin, että hallitus hajoaisi ja uusi hallitus palauttaisi hallitusohjelmaan hyvinvointivaltio-käsitteen, totesi Antti Holopainen.

Tuo toive toteutunee, sillä jo maanantaina 12.6. tuli ilmoitus hallituksen kaatumisesta. Perussuomalaisia ei hyväksytty kokoomuksen ja keskustan hallituskumppaneiksi.

Ja ohjelma alkoi.

Trubaduuri Lassi Mettälä musisoi ammattitaidolla. Lauloi ja laulatti yleisöä. Myös juontajan rooli onnistui. Eri puolilta maata tulleet yhdistysten jäsenet olivat harjoitelleet vuoden mittaan esiintymisiään ja nyt pääsivät estradille.

Kuultiin runoja ystävyydestä, kevään ihanuudesta, rakkaudesta. Tarinoita kunnallispolitiikan saralta, vanhenemisesta ja tiskipöydän hausta Ruotsista. Vanhat kuplettiajan laulut päästettiin valloilleen ja yritettiin ymmärtää tekstejä Hesan slangilla. Pankkimaailman säästöt ja rahankeruu köyhältä, pankin lattioiden ja oven saranoiden kuluttajalta, sai yleisön muistelemaan omia pankkiasioillaan käyntejä. Ei myöskään unohdettu päivänkakkaroita tai vaskoolia, jota kullankaivuussa tarvitaan (mukaan tosin tuli lumilapio, jota Suomen suvessa voi olla tarvis).

Yhteislaulut kuuluivat asiaan, boccia-kisaa unohtamatta.

Illanvietto aurinkoisessa ja tyynessä Suomen suvessa, järven rannalla, haitarin soidessa, makkaraa paistettaessa, lauluja laulettaessa, ystävien kanssa seurustellessa. Mikä sen mukavampaa.

Kaiken tuon ohjelman lisäksi yhdistysten ahertajat olivat tehneet näyttävät töidensä näyttelypöydät kaiken kansan ihailtaviksi ja myös niiden ostamiseksi. Kädentaitoa laidasta laitaan. Ihailtavaa.

Tässä porilaiset kovassa kisassa keravalaisia vastaan. Häviö tuli, mutta sen ei annettu harmittaa.

Ja kun mukana oli kansantaiteilija Soile Thun itse, niin loputon huumorikokonaisuus oli taattu. Oli Kukkakauppias Sara, Patty Sievänen, juopon valokuvaajan vaimo Valma Hurme, ompelija Matilda ja pari muuta.

Teksti ja c kuvat: Terttu Elomaa