Kalevalan päivä . Näitä päiviä riittää. Ei tämä tietysti turhimmasta päästä ole. En silti ole ajatellut sitä mitenkään viettää, nuohoan hellan, murehdin tekemätöntä veroilmoitustani, kokeilen toimiiko vanha läppärini kun sitä huomenillalla nettisivuopastuksessa tarttisin... yhtä pientä rakennushommaakin pitäisi suunnitella ja laskeskella. Näitä arkisia touhuja.
Mistäpä sitä meikäläinen muualta sivistystä hankkisi. Joidenkin kohdalla se kuulemma on hankittu ruotsinlaivalta... mahtaisko se parempi olla?
Miten lukemisharrastus muiden ryhmäläisten kohdalla? onko jo ehditty palata vilkuilemaan nuoruudenaikaisia klassikoita jotka kumma kyllä vuosikymmenten jälkeen tuntuvat aivan uusilta kun hienoudet ovat ehtineet unohtumaan? Minulla on vähän niinkin käynyt.
Kalevalaa selailen aina joskus, kannesta kanteen en ole tainnut koskaan lukea. Kiven seitsemän veljestä maistuu hyvältä kymmenen vuoden välein. sanovat muuten että suomalaisen romaanikirjallisuuden ongelma on siinä että ensimmäinen on edelleen se paras. Eikä arvio minusta kovin metsään mene. täällä pohjantähden alla on niin rakas, että sitä tulee useammin lueskeltua. Varsinkin ensimmäistä ja toista osaa, se kolmas, anteeksi vaan Linna, tuntui jo vähän väkisin tehdyltä. Sinuhe egyptiläinen, ilman muuta. Sen kirjoiteltuaan Waltari saikin sitten suoltaa vaikka mitä seikkailukertomuksia ja kaikki meni kaupaksi. On se mahtava kirja, sekin.
Pentti Haanpää, ehkä edelleen paras novellikirjailijoistamme? Onhan meillä hyvää kirjallisuutta.
