On mennyt maailma monimutkaisemmaksi. Samalla arvaamattomaksi. Ilmastonmuutos on jo aiheuttanut ääri-ilmiöitä, maailmanrauhasta ja aseistariisunnasta ei kukaan enää edes uskalla puhua, voima ratkaisee. Tekniikka on kovasti herkkää, ei nyt aivan revontulet sähkövoimalaa saa sekaisin mutta ei se kaukanakaan taida olla.
Ei tästä elämästä pelkäämisellä ja pelottelulla mitään tule. Mutta jonkinlaita maalaisjärkeä ja ennakointia, varautumista, kyllä sitä tarvittaisiin.
Jos siis sittenkin jotain tapahtuu, ei yhteiskunta millään ehdi nopeasti joka paikkaan. Kun ei näin normaalioloissakaan tahdo tarpeeseensa syrjäkylän asukas saada sen enempää ambulanssia kuin poliisiakaan. Miten sitten jos joku härdelli sattuu? Jos sähköt ja vesijohdot ovat poissa pelissä, kännykällä ei saa edes pasianssia pelattua eikä telkkari näytä uutisia, salatuista elämistä puhumattakaan. Kaukolämpökattilat sammuvat tai tiet poikki eikä kauppojen hyllyjä saada täytettyä?
Oletetaan vaan minun puolestani ettei mitään semmoista voi koskaan tapahtua, eipä tietenkään täällä. Mutta ei se iso homma ole omien yöuniensa turvaamiseksi ihan pikkuisen varautua siltä varalta että jos kuitenkin joskus jotain pientä murhetta helppoon elämään tulisi...
Niin ovat pelastusviranomaiset ja muut vastuulliset yhteiskunnan elimet ajatelleet, että semmoinen 72 tuntia olisi jokaisella ns omavstuuta, eli sen ajan omillaan pärjäämiseen olisi aiheellista varautua. Ei se paljon ole, ja jos joku aivan suuri katastrofi iskee niin kuka takaa että kolmessakaan vuorokaudessa taas olisi yhteiskunta jaloillaan ja kaikki kuin ennenkin?
Pelastustoimen ohjeet kannattaa ainakin lukaista läpi .
Myönnän, etten ole kunnolla varautunut. Ruokaa nyt taitaa kaapeissa olla niin että muutaman päivän elän, vettäkin astioissa joksikin aikaa. Patteriradio, vieläpä aurinkokennolla ja veivillä varustettuna, semmoinen sentään on. Mutta paljon puuttuu. Ajatellut olen, moneen kertaan, että asialle tarttis jotain tehdä. Ja aina se on ajattelun tasolle jäänyt.
Jospa nyt sitten, tämän kevään aikana, edes tuon kellarin laittaisin kuntoon, tarkistaisin ilmanvaihdon ettei ihan märkänä seinät vettä tihkuisi. Voisi olla paikallaan sekin että vaikkapa tällä sivustolla muistuttaisin silloin tällöin itseäni ja muita että yritäs ny vähän kattella eteesi... Turvallisuudesta ja selviytymisestä ja pienestä varustautumisesta voisimme kirjoitella silloin tällöin? Ei se ehkä hukkaan menisi, semmoinen jutustelu ja vinkkien toisillemme antaminen?
Selviytyminen on aina kiinni varautumisesta. Varusteiden lisäksi -tai ehkä jo ensimmäiseksi ratkaisee asenne. Eli se vanha viisaus, kun ihmisellä on "miksi" hän
keksii kyllä "miten" Tiedot ja taidot toki ovat avainasemassa, jos ei osaa itse makkarasoppaa keittää normaalioloissa, niin ei se heti onnistu silloinkaan kun ravintolat on suljettu eikä taksilla tuoda ateriaa cvalmiina kotiovelle. Asialle siis kannattaa uhrata parikin ajatusta -ajoissa.
Yksi harhaluulo on myös syytä myös oikaista. Extremeintoilijat kenties yhä uskovat, että kun lähtee äijä metsään mukanaan puukko ja suolaa, tulitikkuaski ja pressunpalanen, hän kömpii sieltä parin kuukauden päästä takaisin pulskistuneena, parta rasvaa tihkuen ja taskut hirvensuolia pursuten... ei se niin mene. Useimmiten selviää paremmin kotona, toki luonnon antimia hyödyntäen. On sentään sateensuoja jossa keitellä vaikka trangialla ja vaatekasoja joihin kömpiä pakkaselta piiloon. En siis ensimmäisenä ryntäisi erämaahan ellei turvallisuus sitä vaatisi. Kesäaikana sielläkin pärjää, mutta tämä pohjolaan talvi -se vaatii vähän paremmat kamppeet ja hiukan enemmän tahtoa ja osaamista.
