Nyt on piru merrassa! Mitä - häh? No, sitä, miksi minua nykyään suututtaa koko ajan ja ihan kaikki? Siis olen koko ajan suutuksissa ja kyyninen. Kaikki tuntuu merkityksettömältä. Ei tee mieli pitää yhteyttä kehenkään, kun kaikki tuntuu typeriltä. Suututtaa jo etukäteen, kun mielessä pyörii, mitä ihmiset sanoo ja millaisia ilmeitä ja tapoja niillä on. Olenkin mieluiten yksin. Kaiken kukkuraksi sekin suututtaa. Kuinka hauskaa onkaan olla suutuksissa itselleen? Taidanpa heristellä nyrkkiä!
Ehkäpä sittenkin, ei näitä pulmia pidä dramatisoida, sillä se vaan lisää tunnekuormaa, Kuitenkin se välinpitämätön ylimielisyys, jota heijastuu tässä kotoyhteiskunnassa ja sen joiltakin yksittäisiltä tahoilta, on tullut viime aikoina mm, koronan vaikutuksista ja systeemien muutoksista suututtaa. Lähes kattavasti vastaan henkii vastakkainasettelun aika. Kautensa päättävä tasavallan presidentti puhui aikoinaan sen hälventämisestä ja uusikin on siitä puhunut, hyvä näin, mutta…Pessimismi valtaa suutuksissa olevan mielen. Mahdotontako kaikki tyynni?
Tosin tyhmyyttä ei voi ostaa eikä myydä. No, kun on herkkähipiäinen loukkaantumiseen niin joku viisaana itseään pitävä voi ajatella, että kaverihan on heikko itsetunnoltaan. Mutta kysynkin itseltäni, onko näin? Tuskin, sillä kaikkea ei tarvitse vastaanottaa eikä ottaa sulateltavakseenkaan. Tämä torjunta on kylläkin dialogisuuden ”minä ja sinä” periaatteen kanssa ristiriidassa. Kun riittävästi jokin suututtaa, niin se on paikallaan pistää sivuun ja jopa katkaista yhteys asiaan. Tätä mietin eilen maksaessani jäsenmaksuja. Parin vuosien yhteistyötahon kanssa on mennyt osaltani irtiottoon. Merkitseekö edellä sanottu myös kyseisen asian poisheittämistä? Ratkaisu oli, että itse asia jatkuu. Tämä on ollut jo useampaan kertaan esillä. Onpa ollut tuloksena sekin, että heivasin kaveripiiristäni öyhöttäjän ja liityin järjestöön, joka edistää tuota asiaa.
Tämän aamun suututtamisen suuttumuksen aihe löytyy hallinnosta, joka vetkuttelee päätöksissään ja aiheuttaa toimijoille vaikeuksia. Jotenkin menee ymmärryksen yli se, että ministeriölle on tehty esitys tämän vuoden avustuksista jo joulukuun alussa ja edelleen esitys makaa jossakin sen sokkeloissa. Kentällä valmistellaan lomautuspapereita toimijoille. Jotakin pientä ymmärryksen siementä on hallinnon suuntaan, sillä onhan omakin elämä ollut keskeisesti sen piirissä. ”Niinpä!” Pitää joiltakin osin leppyä suuttumuksestaan ja lähteä kylille aina kirkonkylän kirjastoon saakka. Lempeyttä elämään! Itsekritiikki vaatii nyt mietintää, olenkohan itsekin sortunut öyhöttämiseen? Tarvitsen siis itsemyötätuntoista lempeydellä suhtautumista!
