Tuo turvekammi ei enää ole käytössä. Ikävä juttu. Olen tuollakin yhden jouluyön viettänyt, todella kaukana kaikesta hälinästä. Kynttilän valossa, kaminan hohkaessa pehmeää lämpöään, hyvän kaverin kanssa hiljalleen jutustellessa ja eväitä syöden. Ei se huono kokemus ollut. Kokeilkaa joskus, jos vastaavan paikan löydätte.
Olen tietysti niiden lapsuuden joulujen lisäksi tavallisia perhejouluja kaikkine koristeineen ja notkuvine ruokapöytineen elänyt, mikäpä niissäkään vikana. Kuuluivathan ne siihen nuoruuden ja nuorenpuoleisen aikuisuuden perhekeskeiseen elämään, lasten juhlahan se silloin enimmäkseen oli.
Mutta elämä kulki kulkuaan ja ajat muuttuivat. Jonain jouluna meitä oli parikin pariskuntaa, lapsineen ja kavereineen, vanhassa puutalossa melko lailla ilman kontakteja muuhun maailmaan -no taisi meillä telkkari olla. Hyvin syötiin, ainakin puuroa keitettiin kymmeniä litroja. Suurin osa ajasta makailtiin patjoilla, lueskeltiin ja ihan vaan oltiin. Lämpimät muistot on siitäkin.
Joskus, muutamana jouluna, innostuimme kaverini kanssa joulupukeiksi. Kun olin jostain huutokaupasta (silloinen harrastukseni ja taisi olla ansiotyökin) ostanut muiden kangaspakkojen mukana myös ilotalonpunaista crimpleneä pari pakkaa niin tekiväthän ne silloiset vaimomme meille komeat joulupukinpukineet. Kymmeniä huusholleja kierrettiin, varattiin muuten aikaakin joka pukitukseen vähintään tarpeeksi, saivat katsella ja kuunnella joulupukkia koko rahan edestä.
Pari tapausta jäi erityisesti mieleeni. Useinhan ne joulut joihin pukki kutsuttiin (tai ostettiin) olivat mukavia, leikkisiä, ainakin lapsenmielisiä. Oli siellä pukillakin jouluinen olo.
Mutta olipa myös paikka jossa sukua oli koolle kutsuttuna, ainakin pari perhettä ja vähän isovanhempiakin, tiukassa kurissa toteuttamassa omaa jouluaattoaan. Niin lapset kuin vanhemmatkin oli puettu arvokkaasti, valkoiset kauluspaidat ja kravatit pikkupojillakin. Lapset oli laitettu seinänvierelle tuolirivistöön jossa pystyselkäisinä ja totisina olivat valmiina lahjojen jakoon. Nimihuudolla kukin nousi, otti pukin kädestä lahjansa , kumarsi ja kiitti. Kenenkään kasvoilla en hymyn häivää nähnyt.
Samana jouluna minut oli tilannut yksinhuoltajaäiti, kahden lapsensa kanssa vanhassa puutaloyksiössä asuva, ilmeisestä rahapulastaan huolimatta oli halunnut antaa lapsilleen myös elävän joulupukin aattoillan kohokohdaksi. Satuin kai tulemaan vähän sovittua aikaisemmin, kun perhe oli vielä lopettelemassa jouluruokailuaan. Harvoin, jos koskaan, olen niin vaatimatonta jouluateriaa nähnyt. Oli toki perunaa, puuropatakin, jonkinlainen kastike, mutta mitään ylimääräistä ei sitten ollutkaan. Ei sen paremmin lihaa kuin vihanneksia tai salaattejakaan, kovin autio oli pöydänpäällinen.
Eikä ollut lahjojakaan montaa, nekin niitä ns pehmeitä paketteja joista yleensä eivät lapset suuremmin riemuitse. Mutta silmät loistivat, sittenkin. Näiden lasten kanssa taisinkin sitten jutustella tavallista pitempään -onneksi aikataulu oli tehty "siltä varalta".
Poistuessani sitten rouva (vai neitikö lie ollut) seurasi minua eteiseen ja alkoi kaivamaan sovittua viisikympistä pussistaan. En mahtanut itselleni mitään, sanoin että annahan olla, tämä sai nyt olla minun joululahjani , yritin hymyilläkin ja silmäkulma kosteana poistuin ovesta.
No, ehkä kuitenkin parhaita jouluja kohdallani olivat ne, jolloin yhden yhdistyksen puitteissa olin osaltani vetämässä ns yksinäisten ja syrjäytyneiden joulunviettoja, toisinaan melkein viikon mittaisia ympärivuorokautisia tapahtumia joihin muutaman kymmenen ihmisen vapaaehtoisporukka oli jo kuukausikaupalla valmistautunut, tehnyt ohjelmaa, kerjännyt liikkeistä ruokatavaraa , (sitä ylijäämää todella saimme paljon!) , laittaneet niin sapuskaa kuin muutakin tarpeellista valmiiksi ja mainostaneet tapahtumaamme -olihan siinä työtä! Mutta olivat ne illat ja yöt sen arvoisiakin. Niin monenlaiset elämäntarinat ehdin hiljaisina yön seutuina kuulemaan ja oppimaan elämästä paljon uusia asioita.
On sitten tullut eteen myös yksinäisiä jouluja, niihinkin tottuu eikä ehkä ainakaan sillä nuoruuden innolla enää viitsisi mihinkään jouluhulinaan rynnätäkään.
Niin, se kysymys; millaisia erilaisia jouluna juuri sinun kohdallesi on kertynyt? Ehkä niitä voisi hiukan muistella ja muutamilla lauseilla kertoa?
