Nämä hallituspuolueet ovat päättäneet että köyhillä on asiat liian hyvin. Pienistä palkoista ja työttömyyskorvauksista pitää ottaa osa pois. Pääomatuloihin ei tietenkään saa koskea, päinvastoin, omistajille, niin maan kuin tehtaiden, pankkien pääoman olisi paisuttava yhä enemmän. Omaisuudet on jaettu, ei tästä kaikille riitä, Lisää maata ja tavaraa, osakkeita ja koneita ja tuottoa vaikkei sitä kaikkea koskaan elämässään ehtisi käyttämään! On paisuttava!
Ammattiyhdistykset ovat saaneet sadan vuoden aikana paljon turvaa työläisten elämään, siksi sitä yritetään nyt poistaa häiritsemästä .
Mutta, kun rehellisiä ollaan, niin ammattiyhdistyksetkin ovat viimeisen viisikymmentä vuotta nuoleskelleet rikkaita työntekijöitä, hyvin toimeentulevaa keskiluokkaa jolla on hyvä ansiotaso, pitkäaikaiset työsuhteet, elämä turvattua jo ennestään.
Pahin on palkkojen korotusten prosenttimääräisyys. Kun elinkustannukset nousevat, ei kukaan syö itseään enempää, ei tarvitse vaatteita määräänsä enempää, ei pysty asumaan määräänsä enempää. Niinpä hinnankorotukset aiheuttavat jokaiselle tasan samansuuruisen kuukausittaisen menonlisäyksen. Sitä sitten vaaditaan korvattavaksi siten että rikkaammille, hyvätuloisille annettaisiin prosenttilaskuopin mukaan vaikka viisisataa euroa kuussa lisää, ja pienipalkkaiselle saman laskuopin mukaan viisikymppiä. Kun elinkustannusten nousu on ollut vaikka kolmesataa ruokakuntaa kohti , seuraus on että pienituloisimmat köyhtyvät joka palkankorotuksen yhteydessä ja suurituloiset rikastuvat.
Ainakin omalta kohdaltani luottamus Ay-liikkeeseen muka köyhien puolustajana on horjunut.
On hyvä, että nyt yrittävät edes osittain torjua äärioikeiston köyhien kurjistamisvaatimuksia, oikein hyvä. Kannatan ja tuen.
Mutta voi kun joskus palaisivat sinne juurilleen, pienituloisten puolustajiksi!
