Kohti kevättä

- On se ilmoja pidellyt. Kyllä. Jo vain rupeaa tuo talvikausi tuntumaan pitkältä. Soisi jo auringon lämmittävän. Mutta maltetaan. Vielä sitä pihapiirin perkuuhommaakin piisaa aina kyllästymiseen asti. Jos nyt on luonut lunta, niin kesällä sitten ruohonleikkuuta. Sitä tämä mökkiläisen elämä. Mutta kivaa on, kun hommat ottaa siten. Ei turhia paineita, muuta kuin rahan riittävyydestä.
Vaikka puita pesissä polttelee ilmapuhallin apuna patterisähkölämmityksen vähentämiseksi, on nuo sähkölaskut olleet varsin mittavat. Huushollin kaikki härpäkkeet, monet kenties turhatkin, vievät oman osansa kulutuksesta. Ne tietty on omia valintoja ja niistä rokotetaan. Mutta tuo asuminen. Joku sanoisi, ja on sanonutkin, että kyllä omakotiasujan kelpaa rahallisesti verrattuna vuokra-asumiseen, mutta tokkopa ihan niin. On ne kuukaisimenot tässäkin verrannolliset muihin asumismuotoihin. Olen jo vuosia laskenut asumiskulut ja on niistä kunnon kuukausivuokran saanut laskettua.
- Ei niin huonoa, ettei mitää hyvääkin, sanoi äiti useinkin tarjotessaan otettavaksi jotain palvelusta, tavaraa tai vaikka ruoan särvintä. Otettava oli ja otettiin kiitollisuudella vastaan. Ei ollut huono oppi. Tänäkin päivänä tuon muistan. Ei pitänyt ylenkatsoa annettavaa hyvää tarkoittavaa elettä. Siksi kait minäkin usein puhun kolikon kahdesta puolesta. Jos ei aina ole kaikki mallillaan, niin kunhan kolikko pyörii ja kääntyy toiselle sivulle, voi kenties kokea jonkinlaisia onnen hetkiä.
Nytkin on pienoinen onnen hetki. Pesässä puut rätisevät, tuovat pirttiin lämpöä, vaikka ulkona on lähes vesikeli. Ainakin saa sukat kuivumaan muurin kylkeen.
Mitäpä tässä muuta kuin kahvin keittoon. Pohditaan sitä kolikon toista puolta sitten kun sen aika on.