Kaipaan näitä iltoja
jolloin
saan olla sinut
itseni kanssa
enemmän kuin kaipaan
teen loppuun työni
tämän maailman
valmiiksi, todemmaksi
kun olen valmis
saan unen päästä kiinni ja tunnit kiitää
kohti huomista
en kiitä, en jää murehtimaan
eilisiä, tulevia
suru on käyty jättämässä
polun varrelle
kyyneleet, eivät kuivuneet
jäivät polulle lammikoksi
en etsi kunniaa
se on elämän rippeissä
se on testamentin
viimeisillä sivuilla
mustetahrojen alla
siltoja, iltoja
kuutamo taivaalla
varjo taivaan alla
se olemme me
asetun taloksi
etten löytyisi yksin
tuhansien silmien katseista
polttopullojen seasta
merta seilaamasta
katse seilaa tyhjää merta
hakee toista, löytää jotain
merta sakeammin veri sekoittuu
yksinäisiin vesiin
ulapalta ulos päin
seilaa kanootti purppuraan
Hiljaisin kiitoksin
poikasi
tältä tähdeltä